Viron pääministeri Kaja Kallas vetoaa Suomen kollegaansa Sanna Mariniin ja Suomen hallitukseen valtakunnallisessa suomalaisessa sanomalehdessä 11. kesäkuuta julkaistulla avoimella kirjeellä. Siinä painopisteeksi on valittu virolaisesta vinkkelistä humaani näkökohta. Suomessa työskentelevien virolaisten on päästävä tapaamaan perheitään kotiin Viroon ja voitava palata takaisin työpaikoilleen Suomeen – ja edullisilla laivakuljetuksilla, ei vain kalliilla lennoilla.
Monet Suomessa työskentelevät virolaiset tarvitsevat työnsä ja yhteyksiensä vuoksi autoa ja autoa ei myöskään voi ottaa mukaan lentokoneeseen. Siksi Suomen olisi helpotettava matkustuksen rajoituksiaan. Pääministeri Kallas on pitänyt tätä teemaa esillä kannanotoissaan jo aikaisemminkin.
Vain lentokuljetusten sallimista on Suomessa perusteltu sillä, että lentokonelasti matkustajia voidaan ’käsitellä’ hallitusti, kun taas laivalastillinen aiheuttaa suuren ruuhkan ja lähituntumakontaktit, ja niiden myötä tartuntariskin.
Suomen lahden yli liikennöivissä varustamoissa, kuten virolaisessa Tallinkissa, Viron pääministerin ulostulolle varmasti hurrataan ja niin tekevät matkakaupan elinkeino ja varustamot myös Suomen puolella. Ja kyllä työkseen liikkuvien asia ansaitsee jo tulla ratkaistuksi.
Nyt pääministeri Kaja Kallas valitsi julkisuuden aseekseen. Avoin kirje Helsingin Sanomissa ja sen ajoitus juuri Suomen kuntavaalien alla olevaan viikonloppuun herättää kuitenkin ihmetystä. Virossa on myös laadittu Suomen noudattamasta tiukasta maahantulon valvonnasta reklamaatioita EU-foorumeilla. Tämä voi olla maan liberaali-konservatiivisen Reformi -puolueen entiselle MEPille ja maan entisen EU-komissaarin Siim Kallasin tyttärelle Kaja Kallasille tuttu ja helppokin tapa toimia. Mutta miten korrektiksi ja diplomaattisesti hyväksyttäväksi tällainen EU-kantelu koetaan Suomessa? Suomessa on tähän asti aina ajateltu varsin lämpimästi itsenäisestä Virosta ja virolaisista yleensä. Miksi tuoda Bryssel tähän mukaan? Ja miksi avoin kirje juuri naapurimaan vaaliviikonloppuna? Vaikka asia ei suoraa suomalaista kuntapolitiikkaa olisikaan, pettikö pääministerin arvostelukyky ja tilannetaju?
Suomessa työtä tekevät tuhannet virolaiset ovat syyttään joutuneet vaikeaan ja epäinhimilliseen tilanteeseen. Se on ilmeinen tosiasia, jota Matkaviikon skribentti on voinut seurata varsin läheltä myös omin silmin omassa rakennushankkeessaan. Ulkomaisen komennustyön ja perhe-elämän yhteensovittaminen tuo haasteita, jotka korona-aikana ovat nousseet seuraavaan potenssiin. Syyt Viron pääministerin ampumaan täyslaidalliseen ovat kuitenkin varmasti paljon laajemmat kuin pelkästään huoli Suomessa työskentelevistä virolaisista. Incomingmatkustus ja laivaliikenne tuovat Viron kansantalouteen sen lähes joka kymmenennen euron. Ja niistä ainakin joka kolmas on ennen koronaa tullut Suomesta. Tämän olisi voinut kirjoittaa avoimen kirjeen riveille, ei vain niiden väliin.
Monet elinkeinot, laivanvarustus ja majoitus- ja muonitus- eli hospitality-toiminta etunenässä, ovat kärsineet jo kohta puolitoista vuotta. Tänä luppoaikana Virossa ja Tallinnassa on satsattu mm. korjausinvestointeihin hotelleissa – kuten on tehty Suomen puolellakin. Nyt niille olisi jo kiire saada ROI:ta eli tuottoa tehdyille investoinneille. Ja saada elinkeino jaloilleen ja sen parissa työskentelevät takaisin työpaikoilleen.
Rajoitusten jatkuminen ja matkakaupan elinkeinon, niin työmatkustuksen kuin vapaa-ajan matkailun alasajo eivät ole kummankaan maan, yritysten eikä työntekijöiden etu. Tästä on kaikkien helppo olla yhtä mieltä, kunhan uusi käynnistys voidaan tehdä terveysturvallisesti. Ja sitä vakuuttavat alan toimijat yhtenä rintamana.
Mutta Viron valtiojohdon valitsemat keinot naapurin iseseisov riikin, toki toisen EU-jäsenmaan, asioihin puuttumisineen nostattavat kurttuja ainakin joillekin suomalaisotsille, etenkin vaaliviikonlopun ja EU-kortin vilauttelun vuoksi. Se vain lisää bensaa EU-vastaisten piirien nuotioon!