Nykyisen julkisen sanankäytön yksi käytetyimmistä sanapareista on rokote ja rokotus. Näitä käytetään myös iloisesti sekaisin ja jopa toistensa synonyymeina. Rokote (englannin vaccine, ruotsin vaccin, saksan Impfstoff) on tietenkin se aine, siis lääkeaine, jota ruiskutetaaan ihon alle. Rokotus (engl. vaccination, ruots. vaccinering, saksan Impfung) on puolestaan toimenpide, jolla rokote annetaan kansalaiselle. Saksan kielen Impstoff on näistä selkein, kun tiedetään, että yhdyssanan osa ”Stoff” tarkoittaa ainetta.
Termien sekoittaminen korostuu varsinkin yhdyssanoissa. Niinpä rokoteohjelma voisi olla lääketehtaalla, joka kehittää rokotetta eli lääkeainetta. Terveydenhuollon organisaatiolla sitä vastoin on rokotusohjelma, josta julkisuudessa kiistellään siitä, kuka saa rokotteen!
Saivartelua, sanoo kenties joku! Suomen-, kuten englannin ja ruotsinkielissäkin termit ovat ulkoasultaan varsin lähellä toisiaan, joten niiden käytössä onkin oltava valpas. Tätä esimerkillisyyttä pitäisi voida edellyttää erityisesti alan ammattiväeltä ja muilta asiasta julkisesti lausuvilta.
Toki pääasia on se, että mahdollisimman moni pikaisesti saisi rokotteen ja rokotusohjelma etenisi, jotta pääsisimme jo kesäksi normaaliin arkeen – ja voisimme jättää nämä termit vuosiksi vähemmälle käytölle.