Työ- ja elinkeinoministeriö on valmistellut luonnoksen hallituksen esitykseksi kaivoslain muuttamisesta. Esityksessä on myönteistä se, että kunnat saavat lisää valtaa päättää, haluavatko ne kaivosten toimivan kunnan alueella vai ei. Esitys ei kuitenkaan paranna lupajärjestelmän yhteensovittamista eikä se sisällä intressivertailua koskevaa säännöstä.
Kaivosluvan edellytyksenä tulee olla kaivoshankkeelle myönnetty ympäristölupa. Intressivertailua koskeva säännös on myös kirjattava kaivoslakiin. Malminetsintälupaa ei saa myöntää alueelle, jossa luvan mukainen toiminta aiheuttaa haittaa alueella jo toimivalle matkailuelinkeinolle. Kaivostoiminta ja matkailu tukevat parhaimmillaan toisiaan. Ongelmana on, että kaivosyritykset suunnittelevat kaivosten avaamista alueille, jotka ovat Suomen luontoon perustuvan matkailun helmiä.
Kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista on parannettava
Hallitusohjelmaan on kirjattu kaivoslain muuttamisen yhteydessä tavoitteeksi parantaa kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista. Lakiehdotus ei täytä tätä tavoitetta.
Nykyinen lainsäädäntö ei ohjaa tehokkaasti kaivos- ja ympäristölupamenettelyn yhteensovittamista, mikä vaikeuttaa kaivosten vaikutusten kokonaisvaltaista arviointia. Lisäksi kaivostoiminnan lupahallinnon hajanaisuus ja järjestelmän monimutkaisuus rajoittavat eri intressiryhmien vaikuttamismahdollisuuksia.
Kaivostoiminnan ja matkailun yhteensovittaminen muodostuu ongelmalliseksi silloin, kun malmi- ja mineraalivarat sijaitsevat matkailun kannalta tärkeällä alueella tai sen välittömässä läheisyydessä.
– Kaivostoiminta ei sovi niille alueille, missä matkailuun perustuvat elinkeinot pohjautuvat puhtaaseen luontoon ja hiljaiseen äänimaisemaan. On välttämätöntä, että kaivoshankkeen ympäristövaikutukset on selvitetty ennen kaivosluvan myöntämistä. Kaivoslakiin tulisi sisältyä säännös siitä, että kaivosluvan edellytyksenä on kaivoshankkeelle myönnetty ympäristölupa, MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi sanoo.
Intressivertailua koskeva säännös kirjattava lakiin
Lakiehdotus ei sisällä erityistä intressivertailua koskevaa säännöstä. Sellainen tulee lisätä kaivoslakiin, koska kaivostoiminnasta eri elinkeinoille aiheutuvien hyötyjen ja haittojen punnintaa ei ole mahdollista tehdä ilman intressivertailua.
Vaikka kaavoituksessa on intressivertailun kaltaisia elementtejä, kaivostoiminnan aiheuttamia hyötyjä ja haittoja ei ole riittävällä tavalla mahdollista arvioida vielä kaavoittamisen yhteydessä.
Kunnille lisää valtaa päättää
Esityksessä on myönteistä, että se parantaa kaivostoiminnan paikallista hyväksyttävyyttä. Kaivosluvan myöntämisen edellytyksenä olisi kunnan hyväksymä kaava. Se parantaa kuntalaisten ja muiden kaivoshankkeen vaikutuspiiriin kuuluvien vaikuttamismahdollisuuksia. Lakiehdotuksessa oleva viiden vuoden siirtymäaika kuntien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi on kuitenkin liian pitkä. Myös valmisteilla olevan kaavoituksen painoarvoa tulee lisätä.
Vapaa-ajan asuntojen omistajilla ei ole nykyisellään äänivaltaa kunnan päättäessä kantaansa kaivostoiminnan harjoittamiseen kunnan alueella. Tämä siitä huolimatta, että monet ovat investoineet alueelle huomattavia summia.
”Myös vapaa-ajan asuntojen omistajien mielipiteet tulee ottaa huomioon, kun kaivostoiminnan hyväksyttävyyttä arvioidaan kunnassa. Kaivoksen avaaminen vähentäisi heidän sijoituksensa arvoa erityisesti kaivoksen lähialueilla”, Lappi toteaa.
Matkailuelinkeinon asema on turvattava
Hallitusohjelmassa linjattujen tavoitteiden mukaan kaivostoiminnasta ei saa aiheutua haittaa asutukselle eikä muille elinkeinoille.
”Kaivostoiminta ja matkailu tukevat parhaimmillaan toisiaan. Ongelmana on, että kaivosyritykset suunnittelevat kaivosten avaamista alueille, jotka ovat Suomen luontoon perustuvan matkailun helmiä. Tällaisia alueita ovat muun muassa Saimaan vesistöt sekä Rukan ja Ylläksen matkailualueet, joiden välittömässä läheisyydessä on myös kansallispuistoja. Kaivokset muuttaisivat näillä alueilla peruuttamattomasti niiden vetovoimaista luontoon perustuvaa matkailua. Hallituksella ja eduskunnalla on suuri ylisukupolvinen vastuu siinä, sallitaanko kaivosten perustaminen näille alueille”, Lappi toteaa.
Kaivostoiminnan ensisijaisuudelle tietyllä alueella ei ole perusteita verrattaessa sitä esimerkiksi matkailuun, joka on sekin paikkasidonnainen elinkeino. Kaivostoiminnan ensisijaisuus ei ole perusteltua taloudellisestakaan näkökulmasta tarkasteltuna. Kaivoksen toiminta-aika on yleensä lyhyt, mutta matkailu tuottaa kestävästi tuloa ja työllisyyttä pitkälle tulevaisuuteen.
”Matkailualalla toimivat yrittäjät ovat usein paikallisia asukkaita, ja matkailualalla toimivilla yrityksillä on kotipaikka Suomessa. Ulkomaalaisten matkailu Suomessa on vientiä. Matkailu- ja verotulot jäävät alueelle tai paikkakunnalle hyödyttämään alue- ja paikallistaloutta sekä hyvinvointia. Matkailualalla toimivien yrittäjien maksamat yhteisöverot jäävät myös Suomeen verotettaviksi. Näidenkään seikkojen vuoksi kaivostoiminnan ensisijaisuudelle ei ole perusteita”, Lappi sanoo.
Puruvedellä vastustetaan kaivoshanketta
Savonlinnan suunnalla Puruveden rantamilla ja valuma-alueella on meneillään Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (TUKES) 10.2.2022 hyväksymää kaivostoiminnan aloittamiseen tähtäävää päätöstä vastustavat ajankohtaiset, paikalliset toimet.
TUKES on hyväksynyt kaivosvarauksen Kerimäen itäosiin ja Punkaharjun alueelle. Ainutlaatuinen Puruvesi ja Punkaharjun kansallismaisemat ovat vaarassa, arvioivat hallinto-oikeudelle valituksen tehneet Savonlinnan seurakunta, Punkaharjun Matkailu ry ja Pro Puruvesi ry.
Pro Puruvesi ry. on julkaissut kaivoslupaa vastustavan nettiadressin nimien keräämiseksi. Tässä on pelkona puhtaan Puruveden ja sen ympäristö-, luonto- , virkistys-, kalastus- ja myös matkailullisten arvojen menetys mahdollisen kaivostoiminnan ja sen jälkiseurausten tuloksena.