Pystysuoraan nousevat ja laskeutuvat lentokoneet VTOL (vertical take-off and landing) ovat kehityksensä myötä saaneet kirjainyhdistelmän eteen myös e-kirjaimen, electric eli sähköinen. Sivusimme aihetta Matkaviikossa 10.1.2024, kun kerroimme Lufthansa Group-Lilium -yhteistyöhankkeesta eVTOL-teknologian eteenpäinviemiseksi niin infrastruktuurin, huolto- ja lentotoiminnan, moottoreiden, akkujen, polttoaine- ja energiatalouden kuin sähköisten hallintalaitteiden kehittämisen osalta.
Sähköistä kehitystyötä tekevät tänä päivänä myös suuret lentokonevalmistajat Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa, mutta lisäksi myös monet maanpinnalla ja ilmassa liikkuvia kulkuneuvoja valmistavat teollisuusjätit vaikkapa Japanissa ja Koreassa. Lisäksi asialla on useita start-up -yrityksiä, joita elähdyttää löytää ja kehittää ratkaisuja ilmojen halki, usein myös vaikeakulkuisten alueiden takana oleviin matkakohteisiin.
Tulevaisuuden ilmaliikenteeseen yhdistetään yhä useammin myös toinen kirjainyhdistelmä: AAM – Advanced Air Mobility. Sillä ymmärretään etäohjattuja, miehittämättömiä ilma-aluksia kuten drooneja, tässä vaiheessa suurimmillaan kokoluokkaa lentotaksit, olivatpa ne sitten eVTOL-lentokoneita taikka helikopterin tavoin toimivia ilma-aluksia muutamalle kiireiselle matkustajalle kerrallaan. Näitä voitaneen käyttää tulevaisuuden kaupunkiliikenteessä ruuhkaisten katujen yläpuolella, mutta myös alueellisessa lähiliikenteessä yhdistämässä maakuntakeskuksia vaikkapa vesistöjä tai muita esteitä ylittäen.
eVTOL-koneet eivät ole pelkästään tulevaisuutta, sillä niitä jo valmistetaan ja tilataan kehityksen kärjessä olevissa tehtaissa jopa nelinumeroisia kappalemääriä. Sitä vastoin AAM-konsepti etenkin matkustajien kuljettamiseksi vaatii yhä, paitsi lisää innovaatioita, myös säännöstön, lakien ja turvamääräysten sopeuttamista ja soveltamista uuteen liikennelajiin.
Väistämättä tulee mieleen järvien ja muiden vesistöjen sirpaloittamassa suomalaisessa maisemassa mahdollisuus liikkua jatkossakin maan pinnan yläpuolella. Meillä ajatuksia pyöritellään tiedotusvälineissä, muualla julkisuudessa ja jopa kiistellään erilaisista monien miljardien investoinneista, tunnin-juna-konsepteista, tunnelista Suomenlahden ali Helsingistä Tallinnaan ja jopa siltahankkeesta Merenkurkun yli Ruotsiin.
Kannattaisiko ainakin rinnalle suunnitelmiin nostaa eVTOL ja jopa AAM -teknologian ilma-alukset? Niillä voi jo piankin kyytiä ainakin kiireisimmät liikematkustajat ja poliittiset päättäjät ilman kalliita rata-, tunneli tai siltatöiden lisäinvestointeja etäisyyksillä Helsinki-Turku-Tampere ja Helsinki-Tallinna v.v. sekä jopa Suomi-Ruotsi. Vähemmän kiireiset työmatkalaiset, vapaa-ajan matkustajat ja muu huvikseen matkustava joutoväki saisivat edelleen körötellä radan varren maisemia ihaillen tai kännykkäänsä näpräten varttitunnin tai puolikin tuntia pitempään nykyisen tapaisessa rataverkossa Helsingistä Kupittaalle. Ja rahti kulkisi toki edelleen perinteisillä kiskoilla, kumipyörillä ja laivaliikenteessä tilanteen mukaan, elinsiirteitä tai muuta tulenpalavan kiireellistä lukuun ottamatta.
eVTOL tai AAM-liikenne ei vaatine ainakaan maajärjestelyissä miljardiluokan investointeja valtiovallalta, toki esim. yksityisesti omistetun lentokaluston ja varmaankin julkisen vallan toteuttaman lennonvarmistuksen. Tulevina vuosina teknologiset innovaatiot suurella todennäköisyydellä mahdollistavat yhä suurempien matkustajamäärien, mutta myös kiireellisen rahdin kuljettamisen sähköisillä, päästöttömillä ja meluttomilla ilma-aluksilla. Sitäpaitsi, tämä ilmaliikenteen infrastruktuuri ei olisi yhtä altis vaikkapa sabotööreille kuin ovat merenalaiset kaasuputket, tietoliikennekaapelit ja ehkäpä myös merenalaiset tunnelit tai kymmenien kilometrien siltarakenteet.
Kannattaisiko panostaa enemmän meilläkin? Josko pyrkisimme yhteistyöhön vaikka etelänaapuri Viron kanssa, missä on mm. parina viime vuosikymmenenä menty täysin ennakkoluulottomasti suoraan helmitaulujen aikakaudesta supertietokoneisiin ja-järjestelmiin!