Helsinki–Tallinna-linjan uudelleenavautumisesta tulee 7. heinäkuuta kuluneeksi 60 vuotta. Liikenteeseen asetettiin Estonian Shipping Co:n moottorilaiva Vanemuine (ent. Artek, rak. 1963) ja Suomen Höyrylaiva Oy:n vuokraamat Silja II (ent. Drottning Maud, rak. 1906) ja Wellamo höyrylaivat (rak. 1927).
Ensimmäisten suomalaismatkustajien joukossa oli vielä paljon niitä, joille Tallinna oli tullut tutuksi jo maailmansotien välisenä aikana. Haluttiin nähdä, miten kaupunki oli muuttunut neuvostovallan alla. Suomenlahden ylittävällä laivayhteydellä tuli olemaan tärkeä merkitys siihen, että virolaisten itsenäistymistahto tuli säilymään. Reitti oli ikkuna länteen, josta näki, kuinka kuilu idän ja lännen välillä kasvoi. Linja saatiin avattua, koska Neuvostoliiton poliittinen eliitti tarvitsi turistien tuomaa länsivaluuttaa.
Nopealla aikataululla matkalle ei päässyt, sillä viisumipapereiden piti olla kunnossa 14 vuorokautta ennen lähtöä. Silti kesän matkat Tallinnaan varattiin loppuun hyvissäajoin ennakkoon. Kaikki oli muuttunut. Rajamuodollisuudet olivat tarkkoja ja aikaavieviä. Neuvostoviranomaiset halusivat torjua suomalaisten ja virolaisten liian läheisiä kontakteja estääkseen länsi-ideologioinen leviämisen maahan.
Reitin purjehduskausi päättyi syyskuun lopulla. Siihen mennessä laivolla oli ollut n. 15 000 matkustajaa. Ennen Virun valmistumista (1972) Tallinnassa oli vain pari hotellia, joten yöpyminen tapahtui usein laivoilla. Matkaohjelmaan oli yleensä sisällytetty kiertoajelu kaupungilla ja illallinen Inturistin ravintolassa. Vuodesta 1968 alkaen säännöllinen liikenne jäi ESCO:n Tallinn-laivan (ent. Svanetija, rak. 1960) hoidettavaksi. 1970-luvulla Tallinnan-risteilyjä tultiin näkemään vielä muutamilla vanhoilla suomalaishöyrylaivoilla, mutta myös mm. Saksan-liikenteestä tutuilla uudemmilla matkustajalaivoilla. Niitä olivat mm. Finnlines-yhtiön Finnhansa (rak. 1966) sekä SHO:n Ilmatar (rak. 1964) ja Finlandia (rak. 1967). Talviliikenne Tallinan-linjalla alkoi uudelleen 1976 ESCO:n Alla Tarasova -laivalla (rak. 1975). Edelliskerran talvimatkoja Suomenlahden yli oli tehty 1939.
Vuoden 1980 Moskovan olympialaisten purjehdustapahtuman pitopaikaksi tuli Tallinna. ESCO varautui matkustajamäärien kasvuun rakentamalla Puolassa Georg Ots -matkustajalaivan Helsinki–Tallinna-välille. Georg Ots (rak. 1980) mullisti reitin matkustamisen monin tavoin. Kerralla kaupunkiin saapuvien matkustajien määrä tuplaantui Tallinn-laivaan verrattuna. Kasvaneiden matkustajamäärien myötä suomalaisten ja virolaisten kohtaamisten valvonta kävi neuvostoviranomaisille ylivoimaiseksi. ESCO:a Suomessa edustanut Saimaa Lines ja Inturist pitivät kokouksia, joissa pohdittiin lisääntyneen laivaliikenteen tuomia ongelmia, kuten suomalaisten liiallista alkoholin käyttöä ja heidän tullirikkomuksiaan. Kulttuuritarjontaa alettiin lisäämään ja matkojen tarjontaa suunnattiin enemmän perheille.
Vuonna 1982 suomalaisyhtiö Fagerlines sai luvat Tallinnan-risteilyjen järjestämiseen hankkimallaan Kristina Brahe -laivalla (ent. Kilchhernan, rak. 1943). Aluksen liikennöinti jatkui pian Rannikkolinjat Oy:n (myöh. Kristina Cruises) toimesta, joka toi linjalle myös suuremman moottorialukseksi muutetun Kristina Reginan (ent. Bore, rak. 1960). Samoihin aikoihin alkoivat Sally Linen Sally Albatross -laivan (ent. Viking Saga, rak. 1980) n. 24 tunnin risteilyt, jotka ulotettiin ainoastaan Tallinnan edustalle, missä tehtiin tulliselvitykset.
Valta Neuvostoliitossa vaihtui. Maan uusi johtaja Mihail Gorbatsov aloitti laajat uudistustoimet. Neuvosto-Eesti valittiin niiden testialueeksi. Yksityinen yritystoiminta tuli mahdolliseksi, jolloin syntyi myös useita virolais-suomalaisia yhteishankkeita. Tallinnassa alkoivat “isänmaalliset joukkokokoontumiset”, joissa vastustettiin neuvostomielistä hallitoa. Laululavalla pidettiin Glastnost Rock -88 -tapahtuma, johon Georg Otsilla matkusti useita suomalaisartisteja ja -bändejä esiintymään. Monet muistavat Sakari Kuosmasen loppuhuudahduksen “Eesti vapaaksi!”. Vaatimukset Viron itsenäisyyden palauttamisesta voimistuiivat. Neuvostojohto vastasi niihin koventamalla otteitaan. Suomalaisille mainostettiin Tallinnan-matkoja otsikolla “Tulkaa tapahtumien keskipisteeseen” tai “Tallinnassa tapahtuu”.
Vuonna 1990 alkoi suomalais-virolaisena yhteistyönä perustetun Tallink-varustamon matkustajalaivaliikenne. Ensimmäisenä yhtiönä se sai luvat Helsinki–Tallinna-linjan autolauttaliikenteen ylläpitämiseen Tallink-laivalla. Alus oli entinen Ruotsinlaiva (Svea Regina, rak. 1972). Sen kapasiteetti oli 1090 matkustajaa. Tuolloin alkoi myös pienten pika-alusten aikakausi Helta Oy:n nk. Kometa-luokan Sinilind- ja Luik-kantosiipialuksilla.
Viron julistauduttua itsenäiseksi linjalle tuli useita laivayhtiöitä aluksineen ja matkustajamäärät lähtivät välittömästi nousuun. Hidasteena oli yhä matkaa varten tarvittu viisumi. 1990-luvun alun lama-Suomessa 24-tunnin risteilyt ja laivamatkat naapurimaihin korvasivat pidemmät ulkomaanmatkat. Suomenlahden yli kulki yhä enemmän liikematkustajia sekä mm. Viro-aktivisteja, jotka tekivät töitä veljeskansan eteen uuden itsenäisyyden alkutaipaleella. Miljoonan matkustajan määrä ylitettiin (1992) reitillä heittämällä.
Suomessa tehtiin alkoholituontirajoituksiin liittyen lakimuutos (1996), joka koski EU-alueen ulkopuolelle suuntautuneita alle 20-tunnin matkoja. Tähän saatiin poikkeuslupa. Nopeasti muuttunut tilanne aiheutti päänvaivaa varustamoille, jolloin mm. aikatauluja jouduttiin muuttamaan ja esim. Viking Line tuli jäämään pois pika-alusliikenteestä. Tallink korvasi Tallink-laivan suuremmalla ja paremmin 23-tunnin risteilyihin soveltuvalla Meloodialla, joka oli entinen Tukholman-liikenteen Diana II (rak. 1979).
Matkustajamäärät olivat kuitenkin kasvussa, sillä tätä edistämään Suomen ja Viron välille solmittu viisumivapaussopimus. Tallinnan-linjan matkustajamäärät kolminkertaistuivat vuodesta 1993 vuoteen 1999. Reitin n. 6 miljoonasta matkustajasta Tallinkin, Siljan ja Viking Linen markkinaosuus oli n. 30% kullakin. Tallinnan-alusten taso alkoi parantua. Linjan lautat olivat olleet pääasiassa käytettyinä hankittuja entisiä Ruotsinlaivoja. Vuonna 2002 linjalle valmistui Tallinkin uusi Romantika, jonka kapasiteetti oli 2500 matkustajaa. Viro oli kirinyt Suomea kiinni huimalla vauhdilla. Viron EU-aika alkoi toukokuussa 2004. Samalla alkoholintuontirajoitukset poistuivat, koska Suomi menetti nk. 20 tunnin poikkeussäännön. Vuorokauden risteilyjen kysynnän odotettiin hiipuvan, joten mm. Viking Line vaihtoi Cinderellan rahtikapasiteetiltään suurempaan Rosellaan (rak. 1980). Alkoholimyynnin odotettiin laskevan taxfree-kaupan päättymisen myötä, mutta juomia alettiinkin myydä laivoilla Viron verokannan mukaan, jolloin hintojenmuutos jäi pieneksi.
Suomenlahdella pendelöivistä työntekijöistä oli tullut merkittävä osa Tallinnan-laivojen matkustajia. Suomalaisyritykset olivat monin tavoin mukana Viron talouselämässä. Virolaisia houkutteli Suomeen töihin parempi palkkataso. Moni työmatkalainen halusi ylittää meren nopeasti. Pika-alustarjonta oli runsasta. Liikenteessä oli nopeita kantosiipialuksia, katamaraaneja ja yksirunkoaluksia. Vuonna 2007 reitille valmistui ensimmäinen nopea shuttle-matkustajalautta – Tallinkin Star. Pian Starin perään valmistuivat samantyyppiset Viking Linen Viking XPRS ja Tallinkin Superstar. Nämä kolme alusta tulivat mullistamaan linjan liikenteen. Niillä kyettiin hoitamaan useita vuoroja päivittäin, sillä niiden matka-aika meren yli oli n. 2,5 tuntia vanhempien lauttojen n. 4 tunnin sijaan.
Vuonna 2012 Eckerö Line hankki Nordlandian ja Translandian tilalle matkustaja-autolautta Finlandian (ent. Moby Freedom, rak. 2001). Tällä aluksella yhtiö kykeni haastamaan Tallinkin ja Viking Linen nopeat shuttle-lautat.
Tammikuussa 2017 Tallinkille valmistui uusi lng-polttoainetta käyttävä matkustaja-autolautta Megastar. Sen kapasiteetti oli yli 2800 matkustajaa. Megastarin tulon yhteydessä Helsingin Satama rakennutti uuden Länsisatama 2 -terminaalin. Samana vuonna nähtiin toistaiseksi viimeiset pienemmät pika-alukset Tallinnan-linjalla. Linda Linen Karolinin matkat päättyivät kauden lopulla. Viking Line toi kesäkaudeksi reitille Viking FSTR -katamaraanin (Express, rak. 1998). Vuoden 2017 lopulla vietettiin Suomen satavuotisjuhlia ja heti 2018 alussa Viron vastaavia juhlia. Suomalaiset suuntasivat laivamatkalle Viroon jo useammin kuin Ruotsiin. Valtaosa Tallinnan-laivojen matkustajista oli suomalaisia (n. 80%).
Vuosikymmenten kuluessa myös Tallinnan-risteilyistä oli tullut suomalaisille lähes rituaalinomainen tapahtuma. Vaikka vaatimustaso laivamatkan palveluista oli kasvanut, kuuluivat suosikkeihin silti yhä mm. buffet-ruokailu ja karaoke. Vuoden 2019 aikana Suomen ja Viron välillä tehtiin lähes 9 miljoonaa laivamatkaa.
Vuonna 2020 alkanut koronaepidemia romahdutti nämä määrät. Virusta alettiin torjua laivoilla mm. tehostetuilla siivous- ja desifiointitoimilla sekä turvavälisäännöillä. Tilanne paheni nopeasti. Laivamatkustamiseen tuli monia lisärajoituksia ja mm. karanteenivaatimuksia. Mm. laivojen buffet-ravintolat suljettiin. Aluksia, kuten Star, Silja Europa ja Viking XPRS – otettiin pois liikenteestä. Varustamoilla oli edessä vaikeat vuodet. Alusten reittejä ja vuoroja järjesteltiin mm. huoltovarmuuskuljetusten vuoksi. Niitä varten liikenteeseen jäivät mm. Megastar ja Finlandia. Virustilanne välillä helpotti ja sitten taas huononi. Rajoituksia muutettiin tilanteen mukaan. Välillä jopa kaikki Tallinnan-linjan vakiolaivat olivat liikenteessä. Varustamot noudattivat aluksilla 50 prosentin täyttöastetta. Tunnelma oli outo, kun matkustajia oli niin vähän. Virustautia vastaan saatiin kehitettyä rokotteita. Matkustajilta alettiin vaatia nk. koronatodistuksia, jotka tarkastettiin terminaaleissa.
Virusepidemia alkoi vähitellen väistyä. Matkustajat saattoivat pian tehdä Suomenlahden yli laivamatkoja – kuten aikaisemmin. Loppuvuonna 2022 Tallinkin laivoilla oli jälleen tarjolla buffet-ravintoloissa joulupöytä, jossa oli tarjolla 140 erilaista tuotetta. Á la carte-ravintoloissa oli joulumenu. Joulukuussa Tallinkille valmistui lng-polttoainetta käyttävä MyStar-matkustaja-autolautta, jonka viimeistely oli viivästynyt merkittävästi koronan vuoksi.
Tänään niin arkisella Tallinna-linjalla on pitkä historia. Reittiliikenne linjalla alkoi jo vuonna 1837, joten sillä on nähty monta erilaista aikakautta. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Suomi ja Viro pääsivät pois Venäjän vallan alta ja saavuttivat itsenäisyyden. Tuolloin Helsinki–Tallinna-liikenne muodostui heti vilkkaaksi ja monimuotoiseksi. Säännölliset laivavuorot reitillä keskeytyivät loppuvuonna 1939 ja jatkuivat vasta neljännesvuosisadan kuluttua. Vuosien 1965–2025 välillä Helsinki–Tallinna-väliä on kulkenut yli 100 alusta.
Teksti: Peter Raudsepp
Lähde: Tallinnan-liikenteen moottorialukset -kirja
Kuva: Georg Ots oli Tallinnan-linjalla vuosina 1980–2000. Sirppi ja vasara maalattiin piiloon laivan piipusta pian Viron itsenäistymisen jälkeen syksyllä 1991.Kuvan lähde: Tallinnan-liikenteen moottorialukset -kirja