Toimialan henkilöstön rivit harvenevat
Päättynyt vuosi 2013 oli suomalaisessa taloudessa alavireinen ellei suorastaan alakuloinen. Kirjainyhdistelmä YT oli sietämättömän taajaan otsikoissa useilla elinkeinoelämämme toimialoilla.
Matkakaupan palvelutoimiala elää ja voi hyvin tai huonosti valtakunnan talouden kehityskulkujen vanavedessä. Talouden matalasuhdanne alkaa yleensä kansainvälisen tavarakaupan hyytymisellä, joka puolestaan heijastuu liikenneyhtiöiden laskeviin rahtimääriin. Seuraavassa vaiheessa liikematkustus vähenee, kun kauppamiehet ja -naiset vähentävät työmatkustusta. Vapaa-ajan matkustus saattaa silti jatkua jonkin aikaa vilkkaana, kun kuluttajat kieltäytyvät uskomasta kielteisiä vaikutuksia, ennen kuin työttömyys konkreettisemmin todella puraisee omalla kohdalla tai ainakin hyvin lähellä.
Toisaalta palautuminen kehnosta konjunktuurista tapahtuu samalla mallilla. Optimistit näkevät nyt heikkoja signaaleja Euroopan talouden toipumiseksi.
Matkakaupan työmarkkinoita ovat purreet paitsi suhdanteet, myös teknologian myötä syntynyt uuden tehokkuuden vaatimus, so. onlinekauppa. Matkakaupan perinteisiä, totuttuja toimenkuvia kuolee kokonaan pois. Vähemmällä väellä on saatava ainakin entiset tehot, mieluusti enemmänkin. Asiakkaat tekevät osan siitä työstä, jota aikaisemmin tehtiin matkatoimistoissa.
WWW-onlinekauppaa imuroidaan myös maamme rajojen ulkopuolelta siten, että yhtään työpaikkaa ei synny Suomeen, usein vielä suomalainen lakisääteinen kuluttajansuoja kyseenalaistaen. Nyt olisi myös kuluttajien pohdittava ostopäätöksiensä seuraamuksia jopa pitemmällä tulevaisuuden aikavälillä.
Matkatoimistoalan ammattijärjestö Maili ry:n jäsenistö on pudonnut jonnekin 1100 työntekijän huitteille, kun vahvuus parhaimmillaan vain muutamia vuosia sitten on ollut reilusti yli kolminkertainen. Tulevissa TES -väännöissä isompaa ja usein ärhäkämpääkin Mailin kattojärjestöä AKT:ta saatetaan huutaa entistä aikaisemmin apuun.
Matkatoimistojen edunvalvojan SMALin jäsentoimistojen yhteenlaskettu työllisten määrä on laskenut sekin, mutta ei niin alas kuin Mailin jäsenet. Yksi selitys tähän eroon on varmaankin se, että matkatoimistojen tuoreemmat toimenkuvat eli ICT-, digi-, Internet- ja SoMe-sivistynyt ja -koulutettu työväki ei taida olla pätkääkään kiinnostunut matkatoimistoalan ammattiyhdistystoiminnasta. Nämä usein hyvin koulutetut henkilöt työskentelevät kenties muutaman vuoden ”matkakaupan toiveammatissa”, mutta saattavat sitten piankin etsiä myös uusia mahdollisuuksia jonkin toisen toimialan digi- ja mobiilibisneksen haasteista.
Voidaanko matkakaupan toimiala pitää elinkelpoisena ja työllistävänä? Suuri osa jakelusta, siis matkatoimistoista ja myös matkanjärjestäjistä on jo nyt saanut ulkomaisen omistajan. Rajojemme ulkopuolella oleva kasvottomampi omistus (lue: määräysvalta) harvoin panostaa ensisijaisesti pitkän tähtäimen tuloksiin esim. työelämän hyvinvoinnin ja henkilöstön työssä jaksamisen kautta. Tulosta on synnyttävä nopeasti, mistä ikinä se revitäänkin.
Ulkomaisten toimijoiden etusijalle asettamista myös maamme matkakaupan kyljessä mm. muonitus- tai lentomatkustajien kuluttajakaupan ja -palveluiden järjestämisessä vaikkapa lentoasemilla on pakko ihmetellä, eikä aina suinkaan ihaillen. Tällaisia toimia, kuten duty free -tuotteiden myyntiä, on osattu hoitaa myös ihan omalla kotimaisella joukolla ja päätöksenteolla sekä omistuksella. Ja mitä ei ole osattu, se on opeteltu.
Kun liikematkakaupan suomalaiset ja finnairilaiset Suomen Matkatoimisto ja Matkatoimisto Oy Area juuri sulautuivat uudeksi SMT:ksi, häviää matkakaupan työpaikkoja taas useita kymmeniä, myös johto- ja päällikkötehtävistä. Moni joutuu osaksi toimialan rakennemuutosta, pyytämättä ja kenties yllättäenkin. Muutoksen kohteeksi joutui myös eräs fuusion arkkitehdeistä, Finnairin matkapalveluiden johtaja Kaisa Vikkula. Hänen lähtönsä ajankohta kummeksuttaa silti ulkopuolisia. Fuusio tuli kalkkiviivoille ja maalinauhalle, mutta siitähän aikaansaatujen etujen mittaaminen ja hyödyntäminen vasta alkaa.
Fuusio osoittautuu perustelluksi, jos tehty karsiminen ja yhdistäminen luo uutta elinvoimaa ja uusi SMT saavuttaa toimitusjohtajansa Kirsi Paakkarin manaamat tavoitteet jollakin järkevällä aikavälillä. Ja jos liikematkakauppa ja travel management -palvelut pidetään jatkossakin Finnair-konsernin ydinliiketoimintana, suomalaisessa omistuksessa.
Ja sama uumoilu koskee matkanjärjestäjätoimintaa. Aurinkomatkojen ja em. finnairilaisten matkatoimistojen taannoisella työnjaon uudistamisella on ollut omat, ilmeiset hankaluutensa, jotka ovat tuoneet myös täällä yt-kirjainyhdistelmän aiheuttaman epävarmuuden moneen kotiin.
Emo-Finnair tarvitsee lähiaikoina paljon uutta rahoitusta lentokaluston hankintaohjelmansa läpiviemiseen. Samalla lomalento- eli charterliikenteen B757-nimikkokalustosta päätettiin luopua. Tilalle liisatut A321 Sharklet -koneet taipunevat tarvittaessa helpommin myös muihin kuin chartertoimiin.
Tästä voi ennakoida kysymyksen, onko valmismatkojen järjestämistoiminta jatkossa Finnairin pitkän tähtäyksen suunnitelmassa konsernin ydinliiketoimintaa. Kaisa Vikkulan tehtävät ottavalla Finnairin kaupallisella johtajalla Allister Patersonilla on kokemusta Kanadasta myös tämäntapaisesta bisneksestä. Toivottavasti hän näkee valoa sekä tour operating että travel management -tunnelien päissä.
Mutta se suurempi kuva rajusti tiukkenevan kaukoreittien kilpailun olosuhteissa on, mahtuuko Finnairin ydin- tai yleensä liiketoimintaan jatkossakin muuta kuin Eurooppa-Aasia -lentokonsepti. Ja haetaanko A350-kalustohankinnoille omaa rahoitusta kenties myymällä vielä jotakin konsernin omistuksista? Osa lentokalustosta olisi näet varmaan järkevää saada ja edullista jatkossakin pitää omassa taseessa, siis omistuksessa ilman leasingmaksuja.
Matkaviikko.fi toivottaa lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen menestystä vuoden 2014 haasteissa.
Tavataan viimeistään Matka 2014 -messuilla!
Eero Havia