Lähestyvän mätäkuun varjolla Matkaviikon skribentti kajoaa jälleen kielenkäytön kysymyksiin.
Meneillään ja tulossa olevissa urheilun suurtapahtumissa on mm. monia espanjankielisiä toimijoita, joiden nimi on tyyppiä Fernández, Hernández, González, Martínez, Ramírez. Jostain kummasta syystä muutamien suomalaisten urheiluselostajien keskuuteen on pesiytynyt outo tapa painottaa nimen viimeistä tavua, vaikka sanan painotus on jopa merkitty aksentilla eli painomerkillä eli ’roskalla’ painollisen tavun päälle. Ääntäkääpä oma suomalainen nimenne Virtanen tai Korhonen niin, että paino on viimeisellä tavulla. Kuulostaa hullulta, eikö vain?
Huippu tuli kuitenkin politiikan sektorilla naapurimaan ja toisen kotimaisen kielemme ääntämyksessä. Valtakunnallisella uutiskanavalla toimittaja painottaa antaumuksella Ruotsin edellisen ja kenties tulevankin pääministerin Stefan Löfvénin etunimen jälkimmäistä tavua, siis Ste-FAN ! (ruots. fan = piru, perkele, ellei joku tiedä). Juolahti jopa mieleen, että yritetäänkö tässä tehdä pilaa tai jopa halventaa, mutta sitten oli kallistuminen siihen ajatukseen, että toinen kotimainen tai riikinruotsi eivät vain ole toimittajalla hallussa. Kuulostaako se viimeisen tavun painotus jotenkin fiinimmältä?
Toki varsinaisen substanssin eli urheilun tai politiikan tietämyksen rooli tulee toimittajan työssä ensin, mutta eivätkö YLE ja MTV silti voisi valmentaa sanankäyttäjiään, toimittajiaan, asiantuntijoitaan myös ainakin toistuvien, kuten suurten urheilutapahtumien aikana usein lausuttavien nimien asianmukaisessa ääntämisessä? Taloissa on kyllä myös tässä asiassa hyvin osaavaa väkeä.
Väärästä esimerkistä saavat näet oikeaksi luulemansa ääntämisohjeen jopa sadat tuhannet fanit (!).