Kummalliset ääntämykset leviävät eetterissä
Kovasti tuntuu vaikealta taas vieraskielisten erisnimien ääntäminen Lontoon kisoja selostaville ja uutisoiville reporttereille ja muille journalisteille. Pari kielikorvaa vihlovaa esimerkkiä seuraavassa.
Olisikohan oikein kannattanut tarkistaa alkuperäislähteistä esim. tämän Jarkko Niemisen peitonneen tennistaiturin Andy Murrayn sukunimen ääntäminen? Siitä on kuultu mitä erikoisempia versioita: Mörei, Märi, Myrei, Murrei kun nimen tulisi ääntyä aika tavalla samaan tapaan kuin meillä tuttu tytön nimi Mari (ilman foneettisia merkkejä kirjoittaen). Ei ole sen vaikeampaa.
Vaikka asia vain korkeintaan etäisesti ja välillisesti on tekemisissä Matkaviikon toiminta-ajatuksen kanssa, koskee Matkaviikon skribentin korvaan myös espanjankielisten nimien, tyyppiä Fernández, Rodríguez, Martínez, Suárez jne. ääntämys. Miksi suomalaiset urheiluselostajat, ja osin muutkin äänenkäyttäjät ovat ryhtyneet painottamaan sitä viimeistä tavua tyyliin RodrikeEES? Kieliopillisesti oikein kirjoitettuna nimeen tulee merkitä jopa painotuksen osoittava aksentti po. toiseksi viimeisen tavun vokaalin päälle. Ja näitä nimiä on useassa espanjankielisessä kisajoukkueessa ja lajissa!
Ja sitten vielä se yleisin, ihan kotoperäinen suomenkielinen asia! Jos teititellään, kuten tasavallan presidenttiä kuuluukin teititellä, pitää sekin asia osata. Verbiä on taivutettava yksikössä, jos puhuteltavia on vain yksi. ”Mitä olette kokenut ja nähnyt kisoissa, herra presidentti?”, eikä siis ’kokeneet’ ja ’nähneet’, ellei sitten presidentin puolisokin ole mukana puhuttelun kohteena.
Ammattitaidosta on kyse. Ei liene kohtuuton vaatimus, että urheilun asiasubstanssin lisäksi osattaisiin ja kuulijoillekin levitettäisiin tämän verran oikeakielisyyttä.
toivoo
Matkaviikon kynämies EH