Suomalaiset ovat jo vuosikymmeniä matkustaneet Puerto de la Cruziin suurin joukoin
Matkanjärjestäjävuosinani kovin tutuksi tullut Teneriffa oli saanut olla rauhassa minun vierailuiltani enemmän kuin kuluvan vuosituhannen vuodet. Nyt asiaan viimein tuli korjaus. Loka-marraskuun vaihteessa 2018 tein nostalgisen paluun tälle saarelle, joka oli niin monesti sykähdyttänyt jo 1970-luvun alkuvuosina nuorta matkailun ammattilaista.
Miksi se sykähdytti? Sen teki ennen muuta maisema, joka on täällä pystyssä, vertikaalinen. Nuoren miehen silmä oli tottunut kotona eteläisen Pohjanmaan Lakeuksilla todella laakean, vaakatason näkymään. Useimmiten Teneriffan pohjoisosan Los Rodeosin lentoasemalta Puerto de la Cruziin matkatessani pysäytin auton tiettyyn kohtaan ja huokailin näkymää, jossa Atlantti tyrskyää rantaan yhdellä sivulla, korkea lumihuippuinen Teide kohoaa majesteettisena toisella puolella ja välissä on Orotavan hedelmällinen, vehreä laakso banaanilehtoineen ja muine subtropiikin kasveineen. Eikä tämä maisema tietenkään ole muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Se on yhä entisensä!
Teneriffalla saaren eteläosat, joita on jo pitkään palvellut myös saaren toinen, Reina Sofian lentoasema, houkuttavat enemmän ranta-, aurinko- ja lepolomailijoita. Playa del las Americasiin ja Los Cristianosiin ja muihin etelän kohteisiin on jo vuosia hakeuduttu varmemman auringon toivossa, lomaa liikunnalla, golfilla, rantaelämällä, illan viihteellä tai pelkällä lepäilyllä maustaen.
Saaren pohjoisosat tarjoavat kuitenkin monenlaista mieltä virkistävää, kuohuttavaakin. Urbaania menoa edustavat Puerto de la Cruzin kaupunki, noin 200 000 asukkaan pääkaupunki Santa Cruz ja sen lähistöllä eloisa 125 000 asukkaan yliopistokaupunki San Cristobal de la Laguna, jossa on Kanarian saarten kahdesta yliopistosta toinen. Toinen on Gran Canarian Las Palmasissa. La Lagunassa on yliopiston lisäksi mm. fransiskaaninunnaluostari, jonka nunnat ovat omistaneet elämänsä luostarille ja hartauden harjoittamiselle, eivätkä tule lainkaan ulos luostarin alueelta, vaikka se on aivan keskellä kaupunkia.
Huikea 3718 metriä korkea Teide-vuori, uskomattomat, enemmän ja vähemmän haastava vaellusreitit vaikkapa Anagan luonnonpuistossa, laava ja tuliperäiset kraateri- ja kattilamaiset kaldera -muovautumat lähes kuumaisessa maisemassa ovat kaikki asioita, jotka ovat ainutlaatuisia ja suomalaisittain todella mieleenpainuvia. Valitse omien taitojesi ja halujesi mukaan 3-5 tunnin luontokokemus Anagassa asiansaosaavan luonto-oppaan johdolla ja koet vuoristoiset kasvillisuusvyöhykkeet ja upean vaelluksen. (ks lisätietoja osoitteessa: www.anagaexperience.es).
Teiden näköalat ovat monille jo tutut ja se onkin yksi Teneriffan pakollisista elämyksistä, ainakin köysiradalla, telefericolla sen ala-asemalta 2356 metristä La Rambleta -yläasemalle 3 555 metriin. Matka noin 40 hengen kabiinihississä kestää 8 minuuttia. Sitten kovakuntoiset ja asiaan vihkiytyneet lähtevät kapuamaan jalan viimeiset lähes 200 vertikaalia metriä kohti Teiden huippua, 3718 metriin ja samalla itse asiassa kuin maan uumeniin, tulivuoren nieluun, huipulle. Varusteet on oltava oikeat ja hyvät. Rosoinen maasto jyrkkenee ja edellyttää kuntoa sekä terveyttä. Huipulla Ilma ohenee ja hengitys kiihtyy. Tämä ei sovellu sydänvaivaisille tai verenpainetautisille. Mutta näkymät ovat huimat, jos vain päivän selkeys sen sallii. Teide voi näet olla sumun tai pilvien saartama. Jo lentokoneen ikkunasta saattoi nähdä, miten Teiden huippu, Pico de Teide, miehekkäästi jökötti pilviverhon läpi, sen yläpuolella.
Jos vaeltaminen on Sinun lajisi, Teiden kansallispuistossa voi viipyä myös pitempään. Silloin oivallinen majoitus on parador Las Cañadas del Teide. Paradorit , valtionhotellit ovat todella tutustumisen arvoinen 94 erilaisen majapaikan tarjonta ympäri Espanjaa ja Kanariaa: entisiä linnoja, luostareita. palatseja tai modernimpia rakennuksia, joita on muunnettu tai tehty nykyiseen käyttöönsä hotelleiksi jo vuodesta 1928 alkaen. Teiden parador on moderni rakennus 2200 metrin korkeudessa. Jos Sinulla ei ole mahdollisuutta yöpyä, suosittelen ainakin lounasta paradorin ravintolassa. Täällä maistuvat conejo al salmorejo, kaniateria lisukkeinaan papas arrugadas eli suolavedessä keitetyt ryppyperunat kahden dippikastikkeen kera, salsa verde ja salsa roja. Ja ellei Sinun tarvitse itse ajaa autoa, paikallinen listan negro -rypäleistä valmistettu roteva Viñátigo punaviini kuuluu kuvaan. Se todella maistuu viileässä vuoristoilmassa kaniaterian kyytipoikana.
Teidelle noustessa voi panna merkille myös erilaiset kasvillisuusvyöhykkeet eri korkeuksissa. Merenpinnasta 350 metriin kasvavat subtrooppiset banaanit lehdoissaan, 350-1 000 metrin välissä on terassiviljelmiä, viiniä, hedelmiä, perunaa, kastanjoita. 1000-1900 metrin välissä maisema on metsäinen. Yli 1900 metrin korkeudessa on selvästi vuoristoilmanala ja kasvullisuus on vähäisempää ja kituliaampaa, mitä ylemmäs noustaan.
Puerto de la Cruz on säilyttänyt charminsa. Keskusaukio Plaza del Charcon kahviloissa kiireetön, usein vanhempi väki nauttii aamuisen cafe solon tai cafe cortadon, ja myöhemmin lasillisen viiniä tai olutta. Iso lasi hyvää Dorada-olutta maksaa vain 2,50 ja kahvin saa sitäkin pienemmällä sijoituksella. Tunnelma on jotenkin rustiikki, samalla rauhallinen, palvelu ystävällistä. Vilkkaat ostoskadut alkavat tai päättyvät Plaza del Charcoon. Viereisen sataman rannassa kuntoilijat uivat päivittäistä urakkaansa. Lokakuun lopun lämpötila on miellyttävät 23-24 astetta, vaikka taivas nyt onkin pilvessä.
Monet, joilla siihen on mahdollisuus, viettävät täällä jopa useampia viikkoja Suomen kaamosta paossa. Kun mieli halajaa katsomaan muutakin kuin Puerto de la Cruzin kaupunkia, Orotavan laaksoa ja Teideä pääkaupunkia Santa Cruzia ja yliopistokaupunki La Lagunaa unohtamatta, voisi hyvän päiväretken aihe ja suunta olla Icod de los Vinos, 26 km Puertosta ja sen rantakaupunki Garachico, 36 km Puertosta. Molemmat pikkukaupungit sijaitsevat saaren pohjoisrannalla, Puertosta länteen helposti yhden päivän aikana tavoitettavissa.
Icodin keskeinen nähtävyys on El Drago Milenario eli tuhatvuotinen, 22 metriä korkea ja tyvestään 10 metriä halkaisijaltaan useina runkoina kasvava lohikäärmepuu. Vajaan 25 000 asukkaan Icodissa hurahtaa helposti pari tuntia kahvitaukoineen, mutta alkuiltapäivällä voi suunnistaa lounaalle muutaman kilometrin päähän Garachicoon, meren rannalle. Jos rantaravintoloiden tarjoomukset eivät kiinnosta, voi lounasta syödä hieman fiinimmin esimerkiksi Mirador de Garachico ravintolassa kaupungin sisäosissa. Se on niin mannerespanjalaisia kuin kansainvälisiä ruokatrendejä teneriffalaisella twistillä tarjoileva tasokas ravintola. Hinnat ovat ympäristön ravintoloita hieman kalliimmat, mutta rahalle saa paljon vastinetta kannattaa kokeilla ja varata aikaa riittävästi lounaasta nautiskeluun.
Teneriffa tuo paljon hyviä muistoja mieleen. Monet jo 1970-luvulla suomalaistenkin käyttämät hotellit on kunnostettu, ylläpidetty ja hoidettu hyvin. Puerto de la Cruz on siisti ja turvallinen kaupunki, jonka mäkinen maasto tarjoaa riittävän liikunnan ja kuntoilun kuin huomaamatta. Tänne lämpimään moni toivoo palaavansa taas pian. Minä uskon, että tauko omissa vierailuissani jää huomattavasti lyhyemmäksi kuin tämä edellinen, pitkäksi venähtänyt väli.
Eero Havia