Tuli mahdollisuus vierailla Liettuassa syyskuun lopun viikonvaihteessa. Edellinen kerta Vilnassa ja sen ympäristössä oli vuoden 2007 SMALin kevätkokous. Silloin käytiin mm. katsomassa neuvostoajan patsaskokoelmaa Vilnan ulkopuolella syrjäisessä paikassa, jonne oli rahdattu vanhat, jalustoiltaan alas riisutut entisen vallan silmäätekevät, Leninistä lähtien.-SMALin kokousohjelman höjdare oli Heli Mäki-Fräntin tuolloin julkistettu nimitys SMALin toimitusjohtajaksi. Hän siis aloitti nykyisessä tehtävässään vuoden 2007 lopulla ja nimitys julkistettiin juuri Vilnassa. Kaupunki on muuttunut reilussa viidessätoista vuodessa ja silmämääräisesti arvioiden varsin hyvään suuntaan. Vanhan, menneen ajan vallan symboleja ei enää näy eikä niistä edes kukaan mainitse mitään – ehkä varsin ymmärrettävistäkin syistä .
Matkustamisen ensimmäinen edellytys, liikenneyhteydet Suomesta Liettuaan ovat myös varsin hyvällä tolalla. Finnair lentää Helsinki-Vantaalta Vilnaan peräti neljä suoraa Norran ATR-vuoroa päivässä. Siitä löytyy aikataulua moneen tarkoitukseen ja liityntä- sekä jatkoyhteyksiä myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta matkaan lähteville. Suoran lennon kesto on vain n. 1,5 tuntia. ATR on sitä paitsi varsin sopiva kone tällaiseen liikenteeseen, eikä koneen matkustajamäärä aiheuta suuria ruuhkia lähtöportilla tai koneeseen siirryttäessä. Arvioilta puolet porukasta ovat vapaa-ajan matkailijoita eli turisteja ja toinen puoli antaa vaikutelman työ- tai liikematkustajista.
ATR-lennon ainut epäkohta yhä ovat matkustajien ylisuuret käsimatkatavarat. Pitäisikö matkatavaran kuljettamisen hinnoittelua vetää takaisin suunnittelupöydälle, jotta tähän asiaan saataisiin joku tolkku?
Baltian maihin kuljettaa tietysti myös airBaltic ja etenkin, jos Tampereen lentoasema sopii Helsinkiä paremmin omaan reittisuunnitelmaan, kannattaa tutkia myös latvialaisyhtiön tarjontaa. Liettuaan pääsee myös pintakuljetuksilla, laivalla, bussilla, junalla ja omalla autolla Viron ja Latvian läpi, mikä etenkin pitempien lomien kohdalla onkin varteenotettava vaihtoehto.
Energinen Vilna
2,8 miljoonaisen Liettuan 580 000 asukkaan pääkaupunki Vilna on vilkas ja eloisa. Syksyisen lämpimänä viikonloppua kaupungin energisyyden aistii vierailijakin. Kadut ovat illan suussa täynnä väkeä, nuorta väkeä, varsin paljon myös lapsiperheitä. Ravintolat, katukuppilat ja kahvilat ovat vilkkaassa käytössä ja lapset telmivät puistoissa. Autokannassa pistävät silmään monet suuret saksalaiset arvoautot, joita on kaduilla taajaan. Katedraaliaukion viereisen Kempinski hotellin edessä odottelee Rolls Royce. Kaupungin lukuisissa kirkoissa on kansaa. Liettua on vahvasti roomalaiskatolinen.
Ainakin kaksi Vilnaa
Vilna jakautuu vähintään kahteen osaan, vanhaan kaupunkiin eli Vilniaus senamiestis ja moderniin liike-elämän Vilnaan korkeine toimistotaloineen ja hotelleineen. Kaupunkia halkoo Neris-joki, jonka uoma, silloin kun on näkyvillä, helpottaa vierailijankin suunnistusta kaupungissa.
Turisti pääsee tehokkaasti jyvälle Vilnan olemuksesta hyppäämällä hop on–hop off -kiertoajelun kyytiin. Punainen kierros risteilee vanhassa kaupungissa ja sininen vie liike-elämän modernille puolelle kaupunkia. Molemmat lenkit saa 15 eurolla runsaassa tunnissa ja jalkavaivoja säästyy. Ensikertalaisille tai harvoin vieraileville bussikierros on ihan suositeltava juttu. Siinä saa käsityksen, miten kaupunki makaa. Höörluureista saa selostuksen Euroopan suurilla kielillä, joihin suomi ei kuitenkaan vielä lukeudu.
Vilnaan matkustetaan kaupunkiloman, monenlaisen kulttuurin, myös ruumiinkultuurin apelleilla. Puheteatterin kynnykseksi nousee kieli, mutta musiikki on kansainvälistä. Koripallo on Liettuan signature-urheilulaji. Näiden apellien lisäksi kaikkia koskettaa ruoka ja juoma sekä sitä kautta maan hintataso. Vanhassa kaupungissa pärjää jopa jalankulkijana. mutta kaupungilla voi liikkua laajemmin ja edullisesti julkisella liikenteellä eli punaisilla busseilla, kunhan näkee hieman vaivaa ja selvittää oikeat bussilinjat.
Yeisesti ottaen maan hintataso tuntuu jonkinverran Suomen vastaavaa alhaisemmalta, mutta eurovaluutta ja EU-jäsenyys ovat hilanneet hintoja yleiseurooppalaiseen suuntaan. Vanha perusmittari. iso lasi olutta, maksoi edulisimmassa katukuppilassa 2,90 ja fiinimmässä ruokapaikassakin ’vain’ 5,00 euroa – joten siinä ollaan reilusti suomalaisravintoloita edullisempia. Kupillisen hyvää kahvia saa yleensä noin kahdella eurolla. Ruokailla voi myös todella edullisesti. Keittolounaan tykötarpeineen saa jopa 5 eurolla, kun viimeisen päälle fine diningiin voi upota jopa kolminumeroinen summa.
Ostokset ovat hyvin henkilökohtainen asia. Vanhan kaupungin Pilies -pääkadulla meripihkakorut ja koriste-esineet näyttävät olevan suosiossa. Gedimino Prospektas -pääkadulla on paljon liikkeitä ja nämä korttelit, toisin kuin vanhan kaupungin barokkiarkkitehtuuri, muistuttavat jo enemmän sellaista kaupunkikeskustaa, johon meilläkin on totuttu.
Kaikenkaikkiaan Vilna jätti hyvin positiivisen, energisen toimeliaan ja turvallisen maun matkailijan suuhun. Tänne tekee mieli palata jopa pidemmälle kuin vain 2-3 päivän visiitille.
Ylin kuva: Vilnan tuomiokirkko- eli katedraaliaukio