Åke Lahtinen 1929 – 2019 – Kuva 11/1994 EH
Suomalaisen matkatoimistoalan etujärjestön uudistaja Åke Lahtinen (1929-2019) on poissa. Hänen pitkäaikainen työtoverinsa ja ystävänsä Hannu Hämäläinen muistaa Åkea Matkaviikon nekrologissa:
SMALin edeltäjän Suomen Matkatoimistoyhdistyksen (SMY) pitkäaikainen pääsihteeri ja SMALin ensimmäinen toimitusjohtaja Åke Lahtinen kuoli pitkään sairastettuaan 15. helmikuuta 2019 Helsingissä. Hän oli 89-vuotias, syntynyt 23. heinäkuuta 1929 Helsingissä.
Åke Lahtisen tausta ja työura on ainutlaatuisen mielenkiintoinen ja poikkeava. Puolassa perustettiin pian sodan jälkeen erityinen järjestö nimeltään ”Służba Polsce”, Palvelus Puolalle. Sen tarkoituksena oli koota nuorisoa eri maista raivaamaan pommitusten pahoin vaurioittaman maan raunioita. Kutsu tuli myös Suomen nuorisojärjestöille. Täältä saatiinkin kootuksi 12 hengen ryhmä. Yksi matkalle lähtijöistä oli 19-vuotias Åke Lahtinen, joka samalla lähti ensimmäiselle ulkomaan matkalleen.
Matkan piti olla lyhytkestoinen avustusoperaatio, mutta Åken matka venähti käytännössä useamman vuoden mittaiseksi. Hän viihtyi maassa, opiskeli kielen ja sai pestin toimittajana Puolan radion ulkomaan osastolla. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1956 saakka. Puolasta palattuaan hän toimi erilaisissa järjestötehtävissä, teki käännöksiä ja lehtitoimittajan töitä.
Lahtisen matkatoimistoura alkoi vuonna 1960, jolloin hänet kutsuttiin vastaamaan osasta Matkatoimisto Oy Lomamatkan matkatuotantoa. Työrupeama Lomamatkan palveluksessa päättyi 1974, mutta matkatoimistoura jatkui Ylioppilaspalvelussa. Tämä pesti jäi varsin lyhytaikaiseksi, jonka jälkeen hän ryhtyi tekemään matkatoimistoalan konsulttitöitä itsenäisenä yrittäjänä, kunnes hänet nimitettiin Suomen Matkatoimistoyhdistyksen (SMY) pääsihteeriksi 1979. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1993 saakka. Sen jälkeen ura jatkui samana vuonna SMY:n toiminnan jatkajaksi perustetun Suomen matkatoimistoalan liiton (SMAL) toimitusjohtajana, josta tehtävästä hän eläköityi vuoden 1994 päättyessä.
SMY:n vetomiehenä Lahtisen eteen avautui valtava työmaa. Järjestön talous oli kuralla ja jäsenmäärä oli jämähtänyt paikoilleen. Tiedotustoiminta jäsenistöön oli satunnaista ja yhteydenpito jäsenkenttään muutenkin vähäistä. Myös ulkoinen tiedottaminen oli heikkoa. Julkisessa sanassa järjestöä ei juurikaan näkynyt, paitsi alalla tapahtuneiden skandaalien ja konkurssien yhteydessä. Koulutusasiat olivat sekaisin: alan koulutusta antavia päämies- ja muita tahoja oli paljon, mutta koordinaatio ja fokus olivat hukassa. Alaa piinanneiden luvattomien matkatoimistojen tulo alalle kiihtyi viranomaisten puuttumatta rötöstelijöiden toimintaan, samalla kun rehellisten yrittäjien vaatimuksia kiristettiin.. Matkojen tilastointi oli retuperällä, eikä ala kyennyt antamaan numerofaktojen perusteella kuvaa itsestään.
Ensi töikseen uusi pääsihteeri tarttui tiedottamiseen. Paperilla tapahtuvaa tiedottamista jäsenistölle kohennettiin ja taloon palkattiin tiedotussihteeri, jonka rooteliin tulivat myös koulutusasiat.
Lahtinen näki, että jäsenistössä on paljon korkeasti koulutettua väkeä, joiden muodostama valtava resurssi oli saatava yhdistyksen käyttöön. Siksi hän uusi järjestön asiantuntijatoimikunnat siten, että ne olisivat linjassa jäsenistön toiminnan kannalta tärkeiden avainalueiden kanssa. Niitä hänen toimikaudellaan olivat mm. automaatioasiat ja lentoliikenteen sääntelyn purkuprosessi. Toimikuntauudistuksen kautta järjestön piiriin saatiin sellaista asiantuntemusta, jota ilman SMY ei olisi kyennyt tasapuolisiin neuvotteluihin vastapuolen kanssa, joiden takana oli usein valtavat ylikansalliset asiantuntija-armeijat.
Uudet linjaukset alkoivatkin nopeasti näkyä jäsenmäärän roimana lisäyksenä ja piikkinä talousluvuissa. Samalla jäsenkokousten osanottajamäärät työohjelmiin moninkertaistuivat. Myös järjestön julkikuva muuttui ”herrojen lounasklubista” jäsenistölleen aktiiviseksi palveluita tarjoavaksi etujärjestöksi.
Pääsihteerin yritykset kehittää järjestön toiminta- ja työmuotoja eivät läheskään aina menneet kivuttomasti läpi SMY:n hallituksessa. Yksi tällainen hallitusta jakava asia oli Lahtisen esitys siitä, että SMY ryhtyisi matkailualan messujen järjestäjäksi. Ensiesittelyssä hanke torpattiin. Hallituksen enemmistö, jokaoli tottunut painimaan iänikuisten provisio- ja reviiririitojen kanssa, piti messuajatuksen hyväksymistä ”hyppynä tuntemattomaan”. Lisäksi vastustajat katsoivat, ettei matkatoimistoala tarvitse omia messuja tai että messut eivät kuulu yhdistyksen toimialaan. Vastustajat saivat selustatukea Finnairilta sen ilmoitettua, ettei heilläkään ole messutarvetta. Lahtinen ei antanut periksi, vaan jatkoi messuasian kehittelyä. Sitkeys palkittiin ja ensimmäiset alan messut pidettiin Matka & Matkailu – nimellä Helsingissä vuonna 1983 yhdessä yksityisen mainostoimiston kanssa. Ensimmäiset Suomen Messujen kanssa järjestetyt Matka-messut pidettiin 1987 ja perinne on jatkunut yli kolme vuosikymmentä.
Toinen vaikea pala hallitukselle oli Lahtisen ajatus SMY:n oman tiedotuslehden perustamisesta. Hän piti tärkeänä, että alan asioista voitaisiin kertoa sanoma- tai aikakausilehden näköisessä julkaisussa A-nelosmonisteiden sijaan. Lehtiajatukseen sisältyi se, että SMY olisi taloudellisella panoksella mukana lehtiyhtiössä ja osallistuisi lehden toimitustyöhön. Asiaa vatvottiin useaan otteeseen hallituksessa, mutta alusta lähtien vastahankaan asettunut hallitus ei taipunut, vaan päätyi kannalle, että SMY ei lähde mukaan jo perustettuun lehtiyhtiöön. Lehti alkoi kuitenkin ilmestyä vuonna 1989 Ikkunapaikka -nimellä. Vaikka SMY jäi lehtiyhtiön ulkopuolelle, Åke oli kuitenkin mielissään siitä, että lehti, jolle antoi keksimänsä Ikkunapaikka-nimen, on arvostettu ja voimissaan.
Åke oli kosmopoliitti, jolla oli erinomainen yleissivistys ja kadehdittava kielitaito. Hän oli läpeensä kulttuuri-ihminen ja kulttuuripalvelujen suurkuluttaja, joka oli tuttu vieras niin pääkaupungin taidemuseoissa ja musiikkitaloissa kuin teattereissakin. Toimittajavuosiltaan Puolassa hän oli hankkinut täydellisen puolankielen taidon. Hän käänsi kunnioitettavan määrän puolalaista kirjallisuutta. Tunnetuin Lahtisen kääntämä teos on 1960 julkaistu Jerzy Andrzejewskin TUHKA JA TIMANTTI, jonka pohjalta on tehty Andrzej Wajdan elokuvaklassikko TUHKAA JA TIMANTTEJA..
Henkilönä Åke ei ollut helposti lähestyttävä, vaan pikemminkin varautunut. Jos saavutti hänen luottamuksensa, hänestä kuoriutui täysin erilainen leppoisa ja huumorintajuinen Åke, jonka kanssa saattoi keskustella mistä tahansa. Esimiehenä Lahtinen oli tarkka ja vaativa johtaja, vaikka ei nipottanutkaan pienistä. Toimistosta lähtevien tiedotteiden piti kuitenkin olla huoliteltuja ja pääsihteerin tarkastamia. Slangisanoja, rempseitä ilmaisuja tai latteuksia ei suvaittu.
Hän oli täysin omistautunut työlleen ja hän teki pitkää työpäivää. Hänen arvonsa olivat ahkeruus ja sitoutuminen työhön. Samaa hän odotti myös työtovereiltaan. Joskus tämä toi kitkaa henkilökunnan keskuuteen. Onneksi niistä selvittiin, koska hänellä oli harvinainen lahja: hän kykeni jättämään taakseen edellispäivän mahdolliset kahnaukset ja uuteen päivään lähdettiin puhtaalta pöydältä, eikä vanhoja kaiveltu.
Åke Lahtinen antoi ainutlaatuisen arvokkaan panoksen Suomen matkatoimistoelinkeinolle. Hänen johtajakaudellaan sisäisesti hajanaisen ja suuntaansa hakevan elinkeinojärjestön toiminta ja saavutukset nostettiin tasolle, jota lähimmissä naapurimaissammekin on kadehtien katsottu.
Hannu Hämäläinen
Åke Lahtisen pitkäaikainen työtoveri ja ystävä