Vain valtio ja kunta voivat verottaa kansalaisiaan sekä kirkko jäseniään
Nyt kun lentolipuissa on ainakin IATA BSP:n osalta siirrytty yksinomaan e-lippuihin, eikö olisi jo syytä unohtaa kielenkäytöstä myös termi ”lentokenttävero”?
Lentoasemat ovat jo pitkään olleet pääsääntöisesti yksityisiä tai julkisia liikelaitoksia, maailmalla jopa monikansallisten konsernien pyörittämiä menestyviä liikeyrityksiä.
Niille ei ole suotu oikeuttaa verottaa – meillä Suomessa verotusoikeus on valtiolla ja kunnalla sekä lisäksi kirkolla, jos haluaa sen jäsenyydessä olla. Lentokenttiä ylläpitävällä Finavia-liikelaitoksella ei ole oikeutta verottaa kansalaisia!
Toisaalta, lentoasemat eivät myöskään saa toimintansa rahoitusta julkisen vallan budjettivaroista, vaan hankkivat tulonsa itse liiketoiminnallaan, mm. tilojen vuokrauksella, pysäköintipalveluilla, duty-free – tai muulla myyntitoiminnalla sen lisäksi, mitä ne velottavat palveluistaan lentoyhtiö- ja muilta yritysasiakkailtaan lentoasemilla.
”Matkustajamaksu tai palvelumaksu” (engl. passenger service fee tai airport fee, saks. Flughafengebühr) lienevät oikeampia ilmaisuja siitä lentoliikenteen infrastruktuuria ylläpitävien tulonmuodostuksesta, jonka he maksuinaan velottavat palvelujensa käyttäjiltä usein kylläkin lentoyhtiöiden lentokuljetuksen hinnan yhteydessä perittynä.
Kokonaan oma lukunsa ovat sitten tänä päivänä ns. ”varsinaisen lentohinnan” lisäksi tulevat lukuisat muutkin lisämaksut, joiden arvo saattaa jo olla sen ns. ”varsinaisen lentohinnan” suuruinen. Siinä on satunnaisella kesämatkailijalla, jos kohta alan ammattilaisillakin ihmettelemistä. Mediaväeltä ja tilastonikkariltakin menevät puurot ja vellit helposti sekaisin. (EH)