”Finnairin noudatettava tuhkakriisissäkin EU:n ylivarausasetusta”
Seuraava kannanotto on suora sitaatti Kuluttaviraston verkkolehdestä 3/10 päivämäärällä 27.4.2010:
”EU edellyttää jäsenvaltioiden valvontaviranomaisilta tehokasta säännösten täytäntöönpanoa. Tämä näkyi myös tuhkakriisissä. Komission lähtökohta oli ja on, että ylivarausasetusta sovelletaan sen sanamuodon mukaan – asetus on laadittukin erityistilanteisiin – ja että valvojien on oltava valppaina estämään kuluttajien johtaminen harhaan, kun on kysymys heidän lakisääteisistä oikeuksistaan.
Suomessa laitoimme nettisivuillemme ensimmäiset ohjeet heti perjantaina 16.4.2010. Finnair kieltäytyi toimimasta ylivarausasetuksen mukaan. Yhtiö otti jopa käyttöön vastuuvapauslomakkeen, jonka käytön lopettamista edellytimme välittömästi. Lentotilan avauduttua Finnair ilmoitti, että se oli valmis soveltamaan ylivarausasetusta.
Tuhkapilvi osui myös omalle kohdalleni. Kun matkustin bussilla Pariisista Tukholmaan, kuulin monen matkalaisen tarinan. Oli selviö, että kuluttajat halusivat mieluummin nopeasti kotiin kuin odottamaan lentojen uudelleenreititystä ja siihen liittyvän huolenpitovelvollisuuden toteutumista. Kyse ei ollut siitä, että matkustajat olisivat väkisin hinkuneet hotelliöitä kenen tahansa ulkopuolisen kustannuksella. Matkustajat odottivat ennen kaikkea viestiä, toimintaohjeita, yhteydenottoa. Kaikki toimijat eivät tässä yhteydenpidossa onnistuneet. Matkustajien omatoimisuus ja toistensa tukeminen oli kuitenkin upeaa.
Kuluttajien omatoimisuudesta huolimatta oli tilanteita, joissa matkustajat eivät kyenneet itse järjestämään kotimatkaansa. Silloin on kohtuullista, että huolenpitovelvollisuus täytetään. Finnairin kanssa käytävissä neuvotteluissa pohditaankin sitä, mikä on huolenpitovelvoitteen konkreettinen sisältö ja mihin asti se ulottuu.
Nyt komissio seuraa, miten kukin valvontaviranomainen on asian hoitanut, ovatko kuluttajat päässeet oikeuksiinsa. EU haluaa ylipäätään varmistaa, että kuluttajansuojaksi säädetyt direktiivit ja asetukset otetaan tosissaan. Lainsäädäntö takaa, että kuluttajalla on mahdollisuus vertailla mainonnassa esitettyjä tosiasiaväittämiä, sopimukset tehdään kohtuullisin ehdoin ja ristiriitatilanteita varten löytyy toimivat oikeussuojatiet. Tältä pohjalta toteutuvat myös aktiivisen kuluttajan vaikuttamismahdollisuudet.”