Kuluvalla kesäkaudella, useimmiten pääkaupunkiseudun yllä, voi taas nähdä ja kuulla harvinaisen kulkijan taivaalla – Air Veteranin DC-3-koneen, Wanhan Rouvan. Tämä jo vuonna 1942 ensi lentonsa lentänyt ilma-alus vie matkustajat menneeseen ja kaikkein varttuneimmille se on jopa nostalgiaa! Vuodet 1948-1967 DC-3-kone lensi reittiliikennettä Aeron, siis Finnairin edeltäjän, väreissä ja vuodet 1967-1985 koneyksilö palveli ilmavoimia ja mm. laskuvarjohyppääjiä, kunnes siirtyi Air Veteranin projektiksi!
DC-3-koneen omistaja on Air Veteran Oy, mutta sen operointi mahdollistuu pitkälti talkoovoimin toimivan DC-yhdistyksen vapaaehtoisten ja harrastajien voimin. Harrastajat tässä asiassa tarkoittaa myös todella vankan taustan ammattilaisia niin tekniikan, lentämisen kuin maa- ja matkustamo- ja muiden palveluiden osaajia. Kone on käytössä DC-yhdistyksen jäsenten ja sellaisiksi liittyvien lennätykseen kesäaikana, toukokuulta syyskuulle. Talvet Air Veteranin DC-3 viettää Vaasassa saamassa huoltoa ja hoivaa poissa pakkasista katon alla hangaarissa!
Matkaviikon skribentti kävi kokemassa DC-3:n lennon vaihtelevassa kesäkuisessa iltasäässä Helsingin yllä. ”Nostalgiaksi en omalta osaltani uskalla hienoa kokemusta mainostaa, sillä muistan ensimmäiset hyötylentoni vasta astetta suuremmalla ja uudemmalla DC-6-koneella joskus 1960-luvun lopulla. Matkanjärjestäjätyössäni 1970-luvun alkuvuosina toimittiin sitten jo suihkukauden Super Caravelle ja DC-9 -koneiden parissa, joskin varhaisten työvuosieni todellinen charterjuhta oli nelimoottorinen DC-8-suihkari, joita käyttivät Suomen markkinoilla niin Finnair, Kar-Air kuin Spearair.”
Reilun puolituntisen DC-3-elämyksen konetta ohjasivat lentokapteenit Petteri Tarma ja Mikko Jägerholm. Varsinaisen päivätyönsä he ovat tehneet Airbus A350- sekä A330- ja A340 -laajarunkokoneiden ohjaimissa kaukoreiteillä, ja ovat myös taitolentäjiä.
”Ei ole elektroniikkaa apuna”, vastaavat herrat kapteenit kuin yhdestä suusta kysymykseen, miten lentäminen DC-3:lla eroaa modernista laajarunkosuihkarista. DC-3-konetta todella lennetään, ja lennetään manuaalisesti ja mekaanisesti. Voimanlähteinä ovat aikakauden 14-sylinteriset tähtimoottorit, jotka polttavat lentobensiiniä kun suihkareissa palaa astetta sakeampi kerosiini. Matkustajana huomaan esimerkiksi koneen nousun suihkukonetta paljon loivemmaksi. Mäntämoottorien jylinä on toki kovin erilainen äänitausta kuin suihkuturbiinien ujellus!
Vain n. 300-400 metrin lentokorkeudessa DC-3:n ohjaamo on auki matkustajille tarkkailla kaupunkimaisemia ja pilottien toimintaa heidän olkansa yli. Koneen takaosassa on kaksikin panoraamaikkunaa, joista aukenevat hienot näkymät maahan ja horisonttiin – vaikkapa Suomenlinnan jylhät rakenteet tai Helsingin satama-alueet hienosta lintuperspektiivistä.
Lennolle mukaan lähteminen edellyttää liittymistä DC-3-yhdistykseen varsin maltillisella 30 euron jäsenmaksulla. Itse lento Helsingin yllä saattaa kustantaa 75-100 euroa, mutta sovitun mukaan Wanhalla Rouvalla voisi sopiva 15-20 henkilön ryhmä liihottaa tilauksesta vaikkapa Tallinnaan tai muualle Viroon golfia pelaamaan tai vain scenic-nostalgia-lennolle kokemaan viime vuosisadan puolivälin jälkeisiä lentotunnelmia.
Hieno kokemus ainakin meille lentomatkustuksen kanssa tekemisissä olleille ja hatunnosto sille osaavalle väelle, joka pitää koneen hienossa, kiiltävässä lentokunnossa ja mahdollistaa nämä elämykset ja aistimukset!