Kesäkuulla 2023 Saksan Lyypekissä pidetyn matkailun Brand Summit-kongressitapahtuman yhteydessä tarjoutui tilaisuus tutustua kahteen mielenkiintoiseen, keskenään kovin erilaiseen ja erikokoiseen kaupunkiin: 220 000 asukkaan Lyypekkiin ja 1,8 miljoonan asukkaan Hampuriin, joka on Saksan toiseksi suurin kaupunki. Molemmat kaupungit tunnetaan myös hansakaupunkeina, merenkulkijoiden ja kauppiaiden kaupunkeina. joilla on loistelias, monivaiheinen ja vauras historia.
Hampuri on monille suomalaisille, niin työkseen kuin vapaa-ajan elämysten vuoksi matkustaville tullut tutuksi vuosien mittaan. Moni on vieraillut Lyypekissäkin, mutta moni on myös ajanut sen ohi. Lyypekkiin tai oikeammin sen satamakaupunginosaan Travemündeen on saavuttu suoralla laivalinjalla Helsingistä, usein sellaiseen ilta-aikaan, että matkaa on jatkettu ainakin tunnin parin automatka etelään kohti suunniteltua määränpäätä. Hieno hansakaupunki Lyypekki, saksalaisessa kieliasussaan Lübeck, on saattanut jäädä vaille ansaitsemaansa huomiota. Moni suomalainen saapuu Saksaan ja nimenomaan Travemündeen laivalla. Merkillepantavaa on näiden hansakaupunkien niin pitkät siteet myös Suomen suuntaan, että molemmille kaupungeille on vakiintunut selvästi suomenkieliseen muotoon saatettu nimi.
Satamakaupunki Travemünde on itse asiassa osa Lyypekkiä, vaikka moni travemündeläinen haluaisi sen olevan oma itsenäinen kuntansa. Travemündessä on paitsi satama, hieno rantabulevardi ja hiekkaranta. jonka etenkin paikalliset saksalaiset ovat hyvin löytäneet kesäaikaiseksi lomakohteekseen. Laivalla ja autolla saapuvien suomalaistenkin kannattaa höllätä kaasujalkaa jo pian satamasta lähdettyä tai suunnitella pysähdys täällä ennen paluumatkaa, omista ja laivan aikatauluista riippuen.
Travemünden upeat hiekkaveistokset
Erityinen ja näkemisen arvoinen kohde pian Travemünden sataman jälkeen on Sand Skulpturen eli hiekkaveistokset, joita on ollut tekemässä lukuisa joukko kansainvälisiä taiteilijoita vain hiekasta ja vedestä. Näyttely tai veistosfestivaali laaditaan vuosittain valtavaan venesuojaan kesän ajaksi ja pitkälle syksyyn, kunnes kalastajien ja muiden merenkulkijoiden veneet taas valtaavat hallin talveksi. Taidokkaat jopa noin 150 veistosta saavat niin aikuiset kuin lapsetkin ihmetyksestä ymmyrkäisiksi. Ne on todellakin tehty pelkästä hiekasta ja vedestä ilman sidosaineita tai kemikaaleja. Näyttelyn edeskäypä kertoo, että sama hiekka voidaan käyttää 4-5 kertaa uudelleen. Sen jälkeen hiekanjyväset hioutuvat liian pyöreiksi ja koossapitävä kitka häviää. Veistoskierros vie tunteroisen matkailijan aikaa ja jos jää paikalle kahvittelemaan, hieman enemmän!
Elävä ja elinvoimainen Lyypekki
Lyypekki ja sen vanha kaupunki vaativat mieluiten jopa ainakin yhden yön yöpymistä, etenkin jos saapuminen osuu ilta-aikaan. Kaupunkia halkovat Trave-joki ja sen sivuhaarat, kanavat. Vanhakaupunki, jonka historia ulottuu jopa 1100-luvulle asti, tarjoaa paljon historiallista nähtävää, goottilaisia punatiilirakennuksia, useita hienoja kirkkoja ja muita kulttuurinähtävyyksiä. ”Mutta Lyypekki ei ole museo”, sanovat paikalliset ja tarkoittavat, että se on elävä ja toimiva kaupunki asukkaineen, kauppoineen, hotelleineen, ravintoloineen ja muine matkailijoitakin kiinnostavine asioineen.
Marsipaani on tyypillinen lyypekkiläinen herkku, joka löytyy myös monen kävijän tuliaislaukusta.
Kuuluisuuksia
Tunnettuja lyypekkiläisiä ovat aina Saksan liittokansleriksi edennyt poliitikko Willy Brandt ja kirjailijat, mm. lyypekkiläisestä vauraasta Buddenbrookien-kauppiassuvusta kertonut Thomas Mann sekä Peltirummun ja paljon muuta kirjoittanut Günter Grass. Ainakin musiikkiväelle on tuttu Lyypekin Marian kirkon pitkäaikainen urkuri ja säveltäjä Dietrich Buxtehude. vaikka ei ollutkaan syntyperäinen lyypekkiläinen.
Hampurin Hafen City -uudenlaista kaupunkiajattelua
Elben, Alsterin, kanavien ja tuhansien siltojen Hampuriin tutustuin nyt lähinna Hafen Cityn eli satama-alueelle rakennettujen uusien asuin- ja toimistokortteleiden näkökulmasta. Uusia asuntoja on rakennettu ja yhä rakennetaan sekä kovan rahan että tuetun asumisen väelle, jopa yli 10 000 uudelle asukkaalle, mutta alueelle tulee ja on jo tullut ainakin saman verran uusia työpaikkoja. Ajatus on, että tällä alueella asukkaat tulevat toimeen kävellen, polkupyörällä tai julkisen liikenteen palveluin ilman omaa autoa. Silloin kun sellaista välttämättä tarvitsee, on käytössä kimppa-auto. Liikkeet ja myymälät ovat lähinnä kivijalkakauppoja, ei suuria ostoskeskuksia. Saksan automaassa ja Hampurin HafenCityssä tehdään asioita kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän suuntaisesti, mutta ulosmenevillä autobahneillaon yhä täyttä ja stau eli ruuhka on yhä toistuva tilanne.
Esteetöntä menoa ?
Matkaviikon skribentin matkan eräs teema oli esteettömyys – vaikka itselläni on sekä liikuntakyky että aistit ainakin pääosin tallella. Esteettömyyden asian sisäistämisestä on isolta osin kiittäminen matkakumppania, itävaltalaista matkatoimittajakollegaa Martin Bruno Waltheria. Hän rullailee pyörätuolillaan oikea jalka polven yläpuolelta amputoituna varsin laajoilla matkoilla ja levittää uskomattomalla tavalla ympärilleen iloisuutta ja positiivisuutta. Martin Brunon avulla käsitys esteettömyydestä avautui aivan uusin ulottuvuuksin.
Hampurin Hafen Cityssä esteettömyys on otettu huomioon kaikkiaan varsin hyvin. Suuri haaste on ollut entisiä satamakortteleita reunustavan meren vuorovesi, jonka aiheuttama pinnan vaihtelu voi olla jopa kaksi metriä. Tämä puolestaan aiheuttaa omat ongelmansa mm. ramppien ja muiden esteettömien kulkuväylien rakentamiselle ranta-alueelle. Hampurissa ja samaten Lyypekin kaupungissa Martin Bruno rullaili varsin vaivattoman näköisesti. Hän oli usein ylemmällä tasolla ramppien kautta kierrettyään sähköavusteisella pyörätuolillaan jopa nopeammin kuin portaita pitkin suorempaan kävellyt matkakumppaninsa.
Silmät avaava kokemus
Toinen aisteja avaava kokemus oli Dialog im Dunkeln -elämys eli tunnin mittainen seikkailu täysin pimeässä. Sen ajatuksena on demonstroida näkökykynsä menettäneen henkilön maailmaa, saada oivaltamaan muiden aistien nousu näköaistia korvaamaan ja kenties myös kasvattaa empatiaa niitä kanssaihmisiä kohtaan, jotka eivät näe. Tuon pimeässä vietetyn tunnin aikana omat tuntemukset vaihtelivat hämmennyksestä lievään paniikkiin, sitten oivaltamisen iloon ja lopulta helpotukseen. Oppaana pimeässä huoneistolabyrintissä toimi täysin sokea henkilö. Seisauttava ja avartava kokemus toivottavasti jättää pysyvän muistikuvan, ymmärrystä ja empatiaa näkönsä menettäneitä lähimmäisiämme kohtaan. Suosittelen kokemaan, jos liikutte Hampurin Hafen Cityn punatiilisen varastokaupungin Speicherstadtin alueella.
Roiman parantamisen paikka
Saksan hansakaupungit ovat toki jo vuosien mittaan tulleet Matkaviikon skribentillekin jossakin määrin tutuiksi. Ensimmäinen vierailu Hampuriin taisi tulla tehdyksi keväällä 1973, jolloin matkanjärjestäjätyönantajani leivissä järjestimme peräti viikon mittaisia tilauslentolomia kesäkauden ajan tuohon Elben kaupunkiin. Jo noina vuosina opin matkanjärjestämisen erääksi filosofiakseni, että matkapaketissa tulee olla intensiivinen alku ja mieleen jäävä positiivinen loppuhuipennus.
Tällä matkallani tuo loppuhuipennus ei ollut kovin positiivinen. Asiakaskokemus Hampurin lentoasemalla oli vähemmän miellyttävä – koettelemus pikemmin kuin kokemus. Lahtöselvitys avataan juuri 2 tuntia ennen kutakin lentoa. Jonotus lähtöselvitykseen vei nyt puolisen tuntia, mutta turvatarkastukseen yli tunnin. Itsepalvelu-bag-dropit eivät ainakaan ykkösterminaalissa toimineet, joten lentoasemalle ei ole järkeä mennä myöskään liian aikaisin. Suuri ilmoitustaulu ’lupasi’ turvatarkastuksen jonotusajaksi 45 minuuttia, mutta se ei riittänyt. Ja yksin matkustava ei tuosta jonosta poistu edes vessaan, sillä paikka jonossa siinä menisi.
Turvatarkastuksessa nyysitään kaikki yli desin nestepurnukat, ja se kestää. Esimerkiksi Helsinki-Vantaalla voi nykyisin viedä tarkastuksen läpi jopa kaksi litraa nestettä. Miten teknologian ja järjestyksen maa Saksa tai ainakaan Hampurin lentoasema ei saa tällaista asiaa parempaan kuntoon? Tässä olisi ilmiselvä parantamisen paikka, vaikka samaan aikaan matkustajia ainakin soveltuvilta osin yritettäisiinkin saada ilmasta pintakuljetuksiin, lähinnä kiskoille.
Lentoaseman kokemuksista huolimatta Saksa ja sen rantakaupungit ovat matkustuksen runsauden sarvi, joista löytää uutta ja ennenkokematonta vuosi vuoden jälkeen. Saksassa monet asiat toimivat samaan malliin kuin meillä – tai lienee kohtuullista ilmaista, että meillä monet asiat toimivat Saksan malliin, jopa monet ruoat, juomat kuten kahvi tai olut, hinnat, ostokset, kaikki sähkölaitteet. Englantia puhutaan ainakin palvelualan toimipaikoissa, mutta saksaa taitaville toki avautuu enemmän kontakteja ja sielunmaisemaa.
Kuva ylinnä: Lyypekin Holsten Tor -kaupungin portti