Pääkirjoitus
Ensi tiistaina 16. heinäkuuta 2019 Suomi Areena-rannan Porissa valtaavat matkailu ja Business Finland. Teemoiksi keskusteluille on ennakkoon ilmoitettu ”Suomesta Pohjoismaiden houkuttelevin matkailumaa”, ”Digimatkailu kehittyy”, ”Kestävä matkailu – utopia vai ei?” sekä ”Suomi mainittu”.
Teemat painottuvat Visit Finlandin tontille, Suomeen saapuvaan ja Suomessa tapahtuvaan matkailuun. Ja hyvä näin: onhan kyseessä Suomi Areena, paino sen ensimmäisellä sanalla.
Visit Finlandin Paavo Virkkunen on teroittanut meille matkailun merkittävää osuutta kansantuotteessa, vaikka ulkomaan matkailua harrastavat suomalaiset saavatkin matkailutaseemme negatiiviseen asentoon, ts. meiltä mennään enemmän ulos kuin meille tullaan ulkoa.
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa on kantanut tästä kovasti huolta ja nostanut tikun nokkaan esimerkiksi alkoholin verotuksen meillä verrattuna eteläisiin balttinaapureihimme yhtenä katalysaattorina suomalaisten miljoonainvaasioon yli Suomen lahden. Huolenaiheena on, että alkoholin mahdollisesti uudelleen kiihtyvä matkustajatuonti vie verotulot ulkomaille, mutta jättää alkoholin haitat Suomeen. Uuden hallituksen aikomus kerätä 50 miljoonaa euroa lisätuloja kotimaan alkoholiveroa korottamalla ei todellakaan saa MaRan hyväksyntää. Ja MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi painottaa kokonaiskuvaa: alkoholin hakureissulla tehdään muut ostokset, käydään kampaajalla ja parturissa, hammaslääkärissä ja huollatetaan auto eli viedään työtilaisuuksia ja veroeuroja laajalla skaalalla naapurimaiden hyväksi.
Kestävän matkailun teemaa käsittelin mm. vuonna 2000 Ikkunapaikka-lehteen kirjoittamassani artikkelissa. Siinä kestäväksi määriteltiin matkailu, joka on taloudellisesti kannattavaa tuhoamatta ympäristöä ja paikallista kulttuuria. Tavoitteena on oltava, että myös lapsemme ja lapsenlapsemme voivat nauttia matkailusta ja matkakohteiden asukkaat ottavat mielellään heidät, turistit vastaan.
Tähän jälkimmäiseen seikkaan on viimeisten kahdenkymmenen vuoden mittaan kuultu voimakkaitakin soraääniä. Barcelonassa, Venetsiassa, Dubrovnikissa ja monessa muussakin suurten matkailijajoukkojen huippusuositussa kohteessa matkailullinen saturaatio on kenties jo saavutettu ja paikallisen väestön protestit niin kuuluvia, että niiltä ei voi sulkea korviaan. Myös Pariisissa, Berliinissä ja monessa muussakin metropolissa tuskaillaan matkailijoiden aiheuttamaa hintatason nousua, joka ajaa tavallista kansaa etsitään asuinsijojaan muualta. Yhtenä syyllisenä mainitaan Airbnb, jonka vuoksi vuokra-asumisen hintataso on karannut vähäväkisemmän vuokralaisen ulottumattomiin. Joissakin bilenuorison suosikkikohteissa, joissa monenlaiset ylilyönnit ja häiriökäyttäytyminen ovat arkipäivää, ollaan täysin kyllästytty matkailun tähän segmenttiin.
Tähän verrattuna on sittenkin pientä, että meillä Helsingissä matkustajasatamien ulostulojen lähistöllä, Suomenlinnassa tai Temppeliaukion kirkon vieressä asuva tai Sibelius -monumentin luona liikkuvat valittavat turistijoukkojen aiheuttamia kesäisiä ruuhkia tai muita haittoja.
Samaan aikaan laivaliikenteen niin rikki- kuin kasvihuonekaasuja on suitsittu jopa hyvin onnistuneesti teknisin keinoin. Suuri osa matkailun kestävästä kehityksestä liittyykin ympäristöön ja päästöihin, usein liikenteen aiheuttamiin hiilipäästöihin. Tämä on jo luonut matkaketjuja eli mm. saanut lentoyhtiöt hakeutumaan yhteistyöhön ympäristöystävällisemmäksi koettujen rautateiden kanssa.
Miten pitkälle ympäristön ja etenkin ilmastonsuojelussa voidaan päästä rajoituksin ja kielloin? Olisiko vain kyettävä keksimään keinot ja tavat, joilla toiminta pysyy hallinnassa ja hallittu kasvukin voisi jatkua, niin Lapissa, Järvi-Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla ja muualla maassamme ja koko maailmassa?
Ilmaston lämpenemistä ja eri puolilla maailmaa ilmeneviä säiden ääri-ilmiöitä ei kukaan voi enää kiistää. Rajumyrskyt, tulvat, kuivuus, napajäätiköiden liiallinen sulaminen ja vedenpinnan nousu maapallon alavilla alueilla ovat tieteellisesti todennettavia faktoja, uhkia.
Kestävää kehitystä ja ympäristön suojelua voidaan arvioita ja jopa mitata lukuisin eri mittarein ja näkökohdin – myös kansalaisten vakuuttamiseksi siitä, että tehdyt toimet eivät ole vain pelkkää viherpesua. Hiljattain espanjalainen lentoyhtiö Air Europa kertoi tarkkailevansa 156 eri kestävän kehityksen aspektia. Niinpä yksiselitteisen ja globaalisti vertailtavan kuvan saaminen ympäristötoimista onkin varsin haastavaa.
Säätila on meillä pohjolassa ollut vuosikymmenet etenkin ns. etelän matkustuksen motivaattori. Meiltä on paettu pimeää syksyä ja talvea, kylmyyttä ja kurjaa säätä joko Välimeren maihin tai talvella Kanarian saarille. Nyt Keski-Euroopan ja Välimeren maiden liiallinen lämpö on jo kääntänyt matkustusta myös päinvastaiseen suuntaan: kesän kuumaa aikaa Euroopassa on paettu meille pohjoiseen viileämpien vesien ääreen.
Kestävään kehitykseen ja matkailuun perehtynyt filosofian tohtori Tom Selänniemi, nykyisin luontokeskus Haltian johtaja, totesi jo vuonna 2000, että matkailun ja kestävän kehityksen tavoitteet eivät ole keskenään ristiriidassa: pilatussa ympäristössä eivät matkailijat viihdy ja toisekseen, ympäristöä ei voida tehdä lisää. ”Matkailusta tulee vielä maailman suurin ympäristön suojelun voima”, uskoi Selänniemi jo vuosituhannen vaihteessa.
Tässä voisi olla upea ajatus niin Porin Suomi Areenan matkailupäivän keskustelujen alustukseksi ja taustaksi kuin toimenpiteiksi ja tavoitteeksi käytännön matkailutyötä tekeville.
Hyvää Suomi Areenaa ja Jazzia Poriin ja mainiota kesää muualle!
Eero Havia
Matkaviikko