Eero Havia
Kuva yllä: Tallinnassa rakennetaan uutta – taustalla kullanvärinen uusi Golden Gate-rakennus sataman ja Rotermanin välisellä alueella
Ensimmäisestä Tallinnan matkastani tulee pian viisikymmentä vuotta. Vuonna 1977 pääsin tutustumaan silloiseen Neuvosto-Eestiin ja sen pääkaupunkiin Tallinnaan. Matkaan tuolloin ei suinkaan lähdetty aivan ex-tempore, vaan tarvittiin passit ja viisumit, mikä tarkoitti huolellista suunnittelua ja valmistautumista. Tuohon aikaan Helsingin ja Tallinnan väliä selasi eestiläisvarustamon m/s Tallinn, huomattavasti nykyisin aluksia pienempi pursi! Legendaarinen m/s Georg Ots tuli liikenteeseen vasta pari vuotta myöhemmin vuonna 1980 ja seilasi sitten kaupunkien välillä kaksikymmentä vuotta.
Tallinnan majoitustilannetta helpottamaan oli vuonna 1972 rakennettu Viru-hotelli. Se on suomalaisen Repo-rakennusyhtiön aikaansaannos ja olikin pitkään ilmiselvä valinta suomalaisten majoituspaikaksi. Alkuvuosien hotellivieraalle erityisesti mieleen jäivät tuimailmeiset ja jopa vähän äksyt kerrosvahdit, usein venäjää puhuvat täti-ihmiset, jotka valvoivat järjestystä ja hotelliasukkaiden liikkumista jokaisessa kerroksessa yötä-päivää.
Oma ensimmäinen matkani oli työperäinen, vaikka en suinkaan ollut matkanjärjestäjän roolissa tähän suuntaan. Virossa toimiminen näet edellytti sopimussuhdetta ja lisenssiä maan matkailumonopolin kanssa. Olin osa yritystoimijoiden ryhmää, pääosin mainostoimistoväkeä. Matkanjohtajana toimi virolaissyntyinen Suomessa tuolloin asunut mieshenkilö.
Nurinkurista kaupankäyntiä
Kauppaa tuohon aikaan käytiin Tallinnassa hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Nimittäin vakiintunut, joskin laiton maan tapa oli, että tallinnalaiset pyrkivät ostamaan turisteilta läntisiä tuotteita, etenkin vaatteita, farkkuja, sukkahousuja, purukumia jne. Matkanjohtajamme oli myös tähän ennalta varautunut ja kuljetti Helsingin satamaan aikamoisen määrän kauppatavaraa, jota sitten jakoi ryhmäläisille rajan yli vietäväksi pienempinä erinä. Tallinnaan päästyämme hän keräsi kauppatavarat ja ilmeisesti vei ne jonnekin tuntemaansa ’tukkuliikkeeseen’ jälleenmyyntiä varten. Itse havahduin hotellihuoneen oven koputukseen myöhään ensimmäisenä iltana, kun matkanjohtajamme työnsi oven raosta pullon Viru Valge -viinaa ja kaksi pulloa Kelluke -nimistä virvoketta kiitokseksi kuriiriavusta.
Viru-hotelli avasi 1972
Viru-hotellissa oli maineikas valuuttabaari, jonne paikallisilla ei pitänyt olla asiaa. Tyttöjä tanssitettavaksi siellä kuitenkin riitti, joten joko valvova silmä oli välttänyt tai kenties ovimiehet keräsivät ja saivat kynnysrahaa. Viru-hotellin lähellä sijainneessa yökerhossa meitä varoitettiin, että kuohujuoman – gruusialaisen samppanjan – tarjoilu on rajattu yhteen pulloon neljää henkeä kohden. Tämän jälkeen ryhmällemme kyllä tuotaisiin samaa tavaraa, mutta se tarjoiltaisiin huomion välttämiseksi saviruukuissa! Alkoholijuomat myös kotiin viemisinä olivat tuolloin paitsi suosituin, yksi harvoista tuliaisostoksista.
Paljon on tapahtunut eteläisessä naapurissamme, Viron itsenäistyminen 1990-luvun alussa johti rivakkaan kehitykseen monilla yhteiskunnan alueilla. Sanotaan, että maassa siirryttiin suoraan helmitauluista digiaikaan -ilman tuskallisia välivaiheita. Suomesta on menty ohi vasemmalta ja oikealta monissa asioissa – mm. yritteliäisyydessä, maksamisessa, tunnistautumisessa ja monissa ICT -teemoissa, mikä ansaitsee kunnioituksemme ja jopa ihailumme.
Pitkään suomalaiset matkustivat Tallinnaan ja muuallekin Viroon ’säästämään’, ts. edullisen hintatason houkuttamina koskipa se sitten palveluita tai kotiin tuotavia ostoksia. Toki Virossa monet asiat ovat yhä vähemmän kalliita kuin Suomessa – etenkin, jos tietää, missä asioi. Neuvosto-Eestin aikainen rupla vaihtui ensin itsenäisen Viron krooniksi vuonna 1992 ja vuona 2010 maa liittyi euroon. Hintatason hiipiminen yleiseurooppalaiselle tasolle on myös yhteisvaluutan kytkösten vuoksi ollutkin ennakoitavissa.
Kultuuria, ruokaa ja luontoa
Ruoasta on tullut vetovoimatekijä Tallinnan ja Viron matkailussa -ravintola Rivan kalaherkkuja kuvassa!
Nyt kaikenikäiset suomalaiset hakevatkin Tallinnasta ja Virosta monenlaisia elämyksiä ja kokemuksia niin kaupunkikulttuurista, taiteesta, musiikista kuin luonnostakin. Huippugastronomiaa on tarjolla lukuisissa Michelin-merkityissä ravintoloissa, tarjolla on myös mm. kylpylöitä, monenlaisia taidenautintoja, nähtävyyksiä, historiaa, tapahtumia, erilaisia luontoasioita, jopa vaelluksia ja usein myös vierailuja sukulaisten taie tuttavien luokse. Matkustus ulottuu usein myös Tallinnan ulkopuolelle, kuten Tarttoon, Pärnuun, Rakvereen, Saarenmaalle ja muualla, omilla autoilla, junilla, busseilla ja jopa polkupyörillä.
Monipuolinen palvelutarjonta
Matkailun palvelut, liikkuminen. majoittuminen ja muut ns. hospitality-palvelut ovat harpponeet pitkän matkan kuluneina viitenä vuosikymmenenä. Viru-hotelli on vuosien saatossa saanut kilpailijoikseen monia uusia ja uusittuja virolaisia ja kansainvälisiä majoitusliikkeitä. Tuorein oma kokemus on Tallink Express -hotellista sataman tuntumassa – oiva valinta niin 1-2 yön yöpymiseen kuin pitempäänkin vierailuun.
Laivaliikenteessä valintoja voi tehdä kellosta, ei kalenterista katsoen, sopiva aikataulu etsien omien tarpeiden, mm. koti- tai kohdemaan liityntäyhteyksien valossa. Kolme varustamoa seilaa lukuisia päivittäisiä vuoroa. Viking Linen Ruotsin laivat tekevät Helsingin päivinään edestakaisen matkan myös Tallinnaan. Kaikkinaiset ombord -palvelut ovat runsaat: ruokaa, juomaa, viihdettä lapsille ja aikuisille, hyttejä, autopaikkoja, ostoksia, jopa kokousmahdollisuuksia ja paljon muuta niin matkailijoille kuin työnsä vuoksi matkustaville, eläkeläisille kuin lapsiperheille.
Elämyksiä kulttuurista, ruoasta ja luonnosta
Viro on yhä lähimatkustuksemme suosikki – niin tuttu ja turvallinen ja kuitenkin myös tarvittavan erilainen ja monessa asiassa hyvin dynaaminen! Ja lähinaapurina matkan kokonaiskustannukset jäävät kuitenkin kohtuullisiksi moniin muihin matkavaihtoehtoihin verraten.
Kadrirorgin taidemuseossa Tallinnassa on Serlachiuksen yhteistyönäyttely kesällä 2026
Tämän lyhyen muisteluksen myötä Matkaviikon skribentti ilmoittaa suunnittelevansa sivummalle vetäytymistä! Matkaviikkoon on kuluneiden 28 vuoden aikana tullut tehdyksi noin 10 000 juttua matkakaupan, matkustuksen, matkailun ja niille liitännäisten toimialojen saroilta ja toimialamme äänenkannattajan roolissa.
Pysykää toki saitilla, sillä työ jatkuu, vaikka tekijä vaihtuu! Kiitokset lukijoille ja muille intresenteille kuluneista lähes kolmesta vuosikymmenestä!
Eero Havia
Matkaviikon kynämies eli skribentti 1998-2026